Sevillan parturi Kansallisoopperassa, 25.2.2017

SEVILLAN PARTURI

 

Kansallisoopperassa oli uusintaensi-ilta Giancarlo del Monacon ohjaamasta Sevillan parturista 90-luvulta. Olen nähnyt parturin eri taloissa useampaan kertaan, joten muuten ei ehkä olisi tullut mentyä tätä versiota uudelleen katsomaan, mutta solistit houkuttelivat. Kreivi Almavivana oli suosikkini Tuomas Katajala, Rosinana erinomainen Rossini-laulaja Victoria Yarovaya ja Figarona hieno kroatialainen laulaja Leon Košavić.

Kieltämättä illan aikana muistui taas mieleen, miksi Sevillan parturi on niin suosittu. Musiikki on kaunista ja aariat todella koristeellisia ja hyvät solistit pääsivät oikein loistamaan niissä. Ohjaus oli minun makuuni välillä vähän liikaakin farssimainen, mutta eihän tässä mistään vakavasta oopperasta olekaan kyse.

Puvustukseltaan ja lavastukseltaan teos oli ihan onnistunut. Tapahtumat oli siirretty johonkin epämääräisen aikaan, joten valkoisia peruukkeja lievetakkeja oli vain lavasteita edestakaisin kantelevilla oopperan työntekijöillä.

Tämä ooppera sopii siis – ainakin tällä miehityksellä – sekä taidokasta laulua etsivällä että vähän kevyempää, viihteellistä tarinaa kaipaavalle oikein hyvin. Esityksiä on vielä useampia jäljellä, joten lippuja on melko hyvin vielä saatavilla.  

 

Kansallisooppera

Esityksen aloitusta odottaen

The Barber of Seville in the Finnish National Opera, the 25th of February, 2017

THE BARBER OF SEVILLE

 

The Finnish National Opera had a revival of The Barber of Seville by director Giancarlo del Monaco from the 90’s. I have seen this opera numerous times in different opera houses, so I might not have rushed to see it, except the singers tempted me. Count Almaviva’s role was sung by my personal favourite Tuomas Katajala, Rosina by excellent Rossini singer Victoria Yarovaya and Figaro by great Croatian singer Leon Košavić.

I have to admit that during the evening it was easy to be reminded why The Barber is so popular. The music was beautiful and the arias extremely decorative and good singers really made them sparkle. The production was to my taste occasionally a little bit too much farce-like, but, of course, this opera is not a representative of opera seria.

Costumes and setting were quite nice. The story took place in a time that was left open, so white wigs and tail coats were only seen on the opera staff, who carried the furniture back and forth.

This opera suits – at least with these singers – both to those who seek artful singing but also to those who want to see lighter, entertaining stories. There are quite many performances remaining, so tickets are still available.  

 

The Finnish National Opera

Waiting for performance to start

Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth Kansallisoopperassa, 21.2.2017

MTSENSKIN KIHLAKUNNAN LADY MACBETH

 

Viime kaudella Kansallisoopperan lavalla esitettiin Dmitri Šostakovitšin ooppera Nenä ja nyt oli vuorossa hänen viimeiseksi kokonaiseksi oopperakseen jäänyt Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth. Tämän oopperan kuultuani jouduin toteamaan, että on suunnaton sääli, että Šostakovitš ei koskaan säveltänyt alun perin suunnittelemaansa naisoopperoiden sarjaa pelästyttyään Stalinin kritiikkiä tämän oopperan jälkeen. Ne oopperat olisin todella halunnut kuulla!

Musiikillisesti ilta oli todella fantastinen. Šostakovitšin musiikki tässä oopperassa on upeaa ja Kansallisoopperan orkesteri Oleg Caetanin johdolla tekivät hienosti kunniaa säveltäjämestarin teokselle. Ja Kansallisoopperan nettisivun varoitus äänenvoimakkuuden tasosta on ihan asiaa. En usko, että olen moista tykitystä kuullut tuossa talossa koskaan! Itse ihastuin musiikissa sen vaihtelevuuteen. Vaikka teos kestää kolmisen tuntia, niin missään välissä ei ennätä kyllästymään, sillä kulman takaa tulee aina uusi musiikillinen yllätys. Herkkua!

Myös esiintyjäkaarti oli erittäin onnistunut. Pääroolien esittäjät olivat venäläisiä ja nimiroolissa esiintyi Svetlana Sozdateleva ja hän teki todella hyvän vaikutuksen. Kaunis venäläinen sopraanoääni. Kaiken kaikkiaan esiintyjistä voi sanoa, että he olivat hienosti läsnä koko esityksen ajan. Myös suomalaiset pienempien roolien esittäjät selviytyivät hienosti, joskin osalla venäjän ääntämys kaipaa vielä hiomista. Positiivinen yllätys oli Mika Pohjonen Katerina Izmailovan miehenä Zinevi Izmailovina. Hän teki vaikutuksen laulullaan ja esiintymisellään. Enpä olisi häntä ilman ohjelmalehteä tunnistanut.

Lavastukseltaan ja puvustukseltaan teos oli varsin ankeaksi tehty. Vaatteilla ei kukaan mitenkään koreilemaan päässyt. Luulen kylläkin, että suurimmiksi yleisösuosikeiksi nousivat puhallinorkesterin jäsenet, jotka tepastelivat säännöllisen väliajoin koulutyttöpuvuissaan näyttämöllä. Minusta he nyt eivät juonen kannalta kovin tarpeellisia olleet. Mutta olihan oopperassa koomisena tekijänä myös kumikalat, joita mäiskittiin oopperan aikana oikein kunnolla, joten kai siinä voi muutama parrakas koulutyttökin sivussa mennä.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että tämä teos antaa energiaa ja jää pitkäksi aikaa muistiin. Upeaa oopperaa, jota voi suositella kaikille.

Esirippu (kala?)

Lady Macbeth of Mtsensk Distric in the Finnish National Opera, the 21st of February, 2017

LADY MACBETH OF MTSENSK DISTRICT

 

Last season the Finnish National Opera showed Nose by Dmitri Shostakovich and now they did his last complete opera Lady Macbeth of Mtsensk District. After hearing this opera I had to say that it really is a pity that Shostakovich never composed his planned series of women operas after he got scared by Stalin’s critique. I really would have liked to hear those operas!

From the musical point of view the evening was fabulous. Shostakovich’s music in this opera is awesome and the orchestra and the conductor Oleg Caetani did a wonderful job honoring the great master composer. The warning of high noise level on the National opera’s web site should be, by the way, taken seriously. I don’t think I have ever heard such roaring music in this house! I fell in love with the versatile nature of the music. Even though the opera lasts for over three hours, you could never get bored, since there are new musical surprises coming around the corner all the time. Yummy!

The performers also were top quality. The main roles were filled by Russian singers and the leading lady’s part was sung by Svetlana Sozdateleva. She has a lovely Russian soprano voice and she made a great impression in this role. All in all I can say that the performers’ presence during the opera was exceptional. The Finnish singers in the smaller roles did well, too, even though some of them could use a little more work on their Russian pronunciation. Mika Pohjonen in the role of Zinevi Izmailov was a positive surprise. He impressed both by his singing and his performance. I have to admit that I would not have recognized him in this role, if I had not read his name in the programme

The set and costumes had been made rather simple and grey. I think the biggest audience favourites were the members of the brass orchestra, who marched at regular intervals to the stage in their school girl uniforms. I didn’t find them very necessary from the point of the view of the story. However, there were also other comic elements in the opera, for example, the rubber fish that were used like baseball bats during the performance, so I suppose it is ok to have some bearded schoolgirls in the posse. 

This opera oozes energy and will be remembered a long time. Absolutely wonderful opera, which I can recommend to everybody.

The curtain (a fish?)

Neljäntienristeys Oulun kaupunginteatterissa, 11.2.2017

NELJÄNTIENRISTEYS

 

Pidin aikoinaan Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä kirjana, joten olihan se sitten pakko mennä katsomaan myös teoksesta tehty oopperakin Oulun kaupunginteatteriin. Eikä päätöstä todellakaan tarvinnut katua. Tapio Tuomelan sävellys ja Sami Parkkisen libretto muodostivat todella huikean koskettavan kokonaisuuden.

Tuomelan musiikki yllätti minut ilmaisuvoimallaan; musiikista kuuli koko tarinan tunneskaalan. Ja kun siihen yhdisti libreton koruttomuuden, niin siinähän se suomalainen sielunmaisema olikin.

Mielestäni lavastus oli todella onnistunut (Kalle Nurmela). Suuren näyttämön tekniikkaa oli käytetty kekseliäästi hyväksi ja muutaman nousevan/laskevan/pyörivän elementin avulla luotiin erittäin monipuolinen ympäristö oopperan tarinalle.   

Ja tarinahan on tämän oopperan vahvuus. Oopperan päähenkilöksi nousi Jenny Carlstedtin Lahja, joka illan aikana kasvoi elämäniloisesta nuoresta naisesta, kitkerän keski-iän kautta anteeksiantoa anovaksi vanhukseksi. Carlstedt teki todella huikean roolityön Lahjana. Eivät muutkaan pääosien esittäjät toki huonoja olleet ja yksi näytöksen ehdottomasti kauneimpia hetkiä oli, kun Gabriel Suovasen Onni esitti Ich bin von Kopf bis Fuss auf Liebe eingestellt kappaleen rakastetulleen.

Toivon todella, että esitys lähtee muuallekin Oulun kaupunginteatterista, sillä tämä teos ansaitsee vielä laajemman yleisön.

 

Näyttämö

Ohjelma (copy Oulun kaupunginteatteri)

Where four roads meet in Oulu City Theatre, the 11th of February, 2017

WHERE FOUR ROADS MEET

 

I liked Tommi Kinnunen’s book “Where four roads meet”, so, of course, I had to go and see the opera made of this book in the Oulu City Theatre. And I definitely did not need to regret the decision. The music by Tapio Tuomela and the libretto by Sami Parkkinen formed an extremely touching composition.

Tuomela’s music surprised me with its depth of feeling; you really could hear the spectrum of human feelings in the music. Combined with the austerity of the language of the libretto, they created a fantastic picture of the Finnish soul.

In my opinion the set was wonderfully built (Kalle Nurmela). The technical possibilities of the main stage were used innovatively to create with the help of a few rising/descending/circling elements nice and versatile surroundings for the opera.

But without doubt the story itself was the highlight of the opera. The main character was Lahja by Jenny Carlstedt, who during the evening grew from joyful young woman via bitterness of a middle-aged wife to an old lady begging for forgiveness for mistakes made. Carlstedt made the performance of a lifetime as Lahja. I am not saying that the other main characters were unsuccessful in their roles, on the contrary. One of the most beautiful moments of the opera was when Onni (Gabriel Suovanen) sung Ich bin von Kopf bis Fuss auf Liebe eingestellt to his lover.

I really hope that till opera will be performed also in other locations, since it definitely deserves an even wider audience.

 

The main stage

The programme (copyright Oulu City Theatre)

Blank Out, Alminsalissa 4.2.2017

BLANK OUT

 

Alminsalissa on nyt tarjolla hieman erilaisempaa oopperaa: Michel van der Aan Blank Out, joka sai ensi-iltansa Amsterdamissa vajaa vuosi sitten. Oopperassa esiintyy livenä vain yksi henkilö eli sopraano Katherine Manley, muu esitys tulee nauhalta. Ratkaisu oli aika mielenkiintoinen; luonnollisesti se salli erilaisia lisäelementtejä – sekä äänellisiä että visuaalisia – joita perinteisinä ratkaisuina olisikin ollut vaikea liittää mukaan. Päätös käyttää mukana myös 3D-teknologiaa (yleisö siis katsoi oopperan 3D-lasit silmillään) oli kieltämättä modernia, joskin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta en ihan ymmärtänyt, mihin niitä laseja tarvittiin.

Juonellisesti teos oli mielenkiintoinen. Alun sanalistoja ei kannata pelästyä, sillä tarinaa rakennetaan oopperan aikana kuin neuletta. Alun irrallisista langanpätkistä muodostuu upea, kaksipuolinen kudos loppuun mennessä. Loppujen lopuksi tarina vie mukanaan ja saa pohtimaan ihmisen muistoja, elämää ja traumoja.

Musiikillisesti teos luonnollisesti poikkeaa vanhoista klassikoista. Sen ei pidä antaa estää esityksen näkemistä, sillä vaikka olen itsekin suuri vanhojen mestareiden ystävä, niin uskallan oman kokemukseni perusteella suositella tätä oopperaa kaikille. Ainakin minut se sai päättämään, että tilaisuuden sattuessa voin hyvin käydä katsomassa van der Aalta muitakin teoksia. Toki teos poikkeaa klassikoista jo senkin vuoksi, että mukana on elektronista musiikkia. Teosesittelyssä Michel van der Aa totesi, että jotkut ihmiset ovat kyselleen häneltä, että onko tämä oopperaa ollenkaan. Noh, elektronisen äänimaailman lisäksi teoksessa on kuitenkin mukana myös paljon melodista laulua, joten kyllä tämä oopperasta käy. Ja mikäli katsoja ei satu esityksestä pitämään, niin esityksen pituus on kuitenkin vain 70 minuuttia eli kyllä sen jaksaa.

Lauantain esityksen edellä oli myös teosesittely, jossa Musica Nova Helsingin taiteellinen johtaja André de Ridder haastatteli säveltäjää. Keskustelu oli mielenkiintoinen, joskin de Ridderin haastattelutekniikka oli hieman omalaatuinen. Hän kysyi, vastasi itse kysymykseensä ja sitten yritti jotenkin saada säveltäjällekin sanottavaa pyytämällä häntä kuvailemaan vastausta laajemmin. Minusta ainakin näytti välillä siitä, että van der Aalla oli pieniä vaikeuksia keksiä enää mitään lisää sanottavaa aiheesta. Minä olisin mielelläni kuullut enemmänkin itse säveltäjän ajatuksia.  

Teosesittely, säveltäjä oikealla

Ohjelma, copyright Suomen Kansallisooppera

Blank Out at Alminsali, the 4th of February, 2017

BLANK OUT

 

Finnish National Opera’s Alminsali stage has now to offer a little bit different opera experience: Michel van der Aa’s Blank Out, that had its first night in Amsterdam almost a year ago. The only live performer of the opera is the soprano, Katherine Manley, rest of the opera is recorded. The solution is interesting and allows adding different, both sound-related and visual elements. Such solutions would have been hard to use in a traditional opera production. The decision to use also 3D-technology (the audience wore 3D-glasses during the whole performance) was without doubt modern, though except in a few places, I could not quite grasp what the glasses were for.

Building of the storyline was fascinating. You should not get scared by the list of words in the beginning, because the story is like a knit; from fragments of yarn a beautiful two-sided knit is made by the end of the opera. In the end the story enchants you and makes you ponder upon memories, life and traumas.  

From the point of view of the music it is clear that this is not like the old classic operas. But that should not stop anybody to go and see it, since even though I am a huge fan of the old masters, I can based on my own experience recommend this opera to everybody. At least I decided that if the opportunity rises, I will go and see more works of Michel van der Aa. Sure, the opera is unusual and one of the reasons to that is that it uses electronic music. During the pre-performance talk Michel van der Aa said that some people have asked him if this even an opera. However, there is so much melodic music in this work in addition to the electronic music, that it definitely can be classified as an opera. And in case somebody doesn’t like it, the length is only 70 minutes, so you can live through it.

Before the performance on Saturday night there was a pre-performance talk where the artistic director of Musica Nova Helsinki André de Ridder interviewed the composer. Though, calling it an interview may be a bit too much to say, since his interviewing technique was a bit peculiar. He asked, answered his own question and then somehow tried to give a chance to the composer to say something by asking him to describe the answer more. It seemed at least to me that Michel van der Aa sometimes had difficulties to figure out something fresh to say. I really would have enjoyed hearing more of his ideas.

Pre-performance talk, composer on the right

Programme, copyright Finnish National Opera