NELJÄNTIENRISTEYS
Pidin aikoinaan
Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä kirjana, joten olihan se sitten pakko
mennä katsomaan myös teoksesta tehty oopperakin Oulun kaupunginteatteriin. Eikä
päätöstä todellakaan tarvinnut katua. Tapio Tuomelan sävellys ja Sami Parkkisen
libretto muodostivat todella huikean koskettavan kokonaisuuden.
Tuomelan musiikki
yllätti minut ilmaisuvoimallaan; musiikista kuuli koko tarinan tunneskaalan. Ja
kun siihen yhdisti libreton koruttomuuden, niin siinähän se suomalainen
sielunmaisema olikin.
Mielestäni lavastus
oli todella onnistunut (Kalle Nurmela). Suuren näyttämön tekniikkaa oli
käytetty kekseliäästi hyväksi ja muutaman nousevan/laskevan/pyörivän elementin
avulla luotiin erittäin monipuolinen ympäristö oopperan tarinalle.
Ja tarinahan on
tämän oopperan vahvuus. Oopperan päähenkilöksi nousi Jenny Carlstedtin Lahja,
joka illan aikana kasvoi elämäniloisesta nuoresta naisesta, kitkerän keski-iän
kautta anteeksiantoa anovaksi vanhukseksi. Carlstedt teki todella huikean
roolityön Lahjana. Eivät muutkaan pääosien esittäjät toki huonoja olleet ja
yksi näytöksen ehdottomasti kauneimpia hetkiä oli, kun Gabriel Suovasen Onni
esitti Ich bin von Kopf bis Fuss auf Liebe eingestellt kappaleen
rakastetulleen.
Toivon todella,
että esitys lähtee muuallekin Oulun kaupunginteatterista, sillä tämä teos
ansaitsee vielä laajemman yleisön.
 |
| Näyttämö |
 |
| Ohjelma (copy Oulun kaupunginteatteri) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti