BLANK OUT
Alminsalissa on
nyt tarjolla hieman erilaisempaa oopperaa: Michel van der Aan Blank Out, joka
sai ensi-iltansa Amsterdamissa vajaa vuosi sitten. Oopperassa esiintyy livenä
vain yksi henkilö eli sopraano Katherine Manley, muu esitys tulee nauhalta.
Ratkaisu oli aika mielenkiintoinen; luonnollisesti se salli erilaisia
lisäelementtejä – sekä äänellisiä että visuaalisia – joita perinteisinä
ratkaisuina olisikin ollut vaikea liittää mukaan. Päätös käyttää mukana myös
3D-teknologiaa (yleisö siis katsoi oopperan 3D-lasit silmillään) oli kieltämättä
modernia, joskin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta en ihan ymmärtänyt, mihin
niitä laseja tarvittiin.
Juonellisesti
teos oli mielenkiintoinen. Alun sanalistoja ei kannata pelästyä, sillä tarinaa
rakennetaan oopperan aikana kuin neuletta. Alun irrallisista langanpätkistä
muodostuu upea, kaksipuolinen kudos loppuun mennessä. Loppujen lopuksi tarina
vie mukanaan ja saa pohtimaan ihmisen muistoja, elämää ja traumoja.
Musiikillisesti
teos luonnollisesti poikkeaa vanhoista klassikoista. Sen ei pidä antaa estää
esityksen näkemistä, sillä vaikka olen itsekin suuri vanhojen mestareiden ystävä,
niin uskallan oman kokemukseni perusteella suositella tätä oopperaa kaikille.
Ainakin minut se sai päättämään, että tilaisuuden sattuessa voin hyvin käydä
katsomassa van der Aalta muitakin teoksia. Toki teos poikkeaa klassikoista jo
senkin vuoksi, että mukana on elektronista musiikkia. Teosesittelyssä Michel
van der Aa totesi, että jotkut ihmiset ovat kyselleen häneltä, että onko tämä
oopperaa ollenkaan. Noh, elektronisen äänimaailman lisäksi teoksessa on
kuitenkin mukana myös paljon melodista laulua, joten kyllä tämä oopperasta käy.
Ja mikäli katsoja ei satu esityksestä pitämään, niin esityksen pituus on
kuitenkin vain 70 minuuttia eli kyllä sen jaksaa.
Lauantain esityksen edellä oli myös teosesittely,
jossa Musica Nova Helsingin taiteellinen johtaja André de Ridder haastatteli
säveltäjää. Keskustelu oli mielenkiintoinen, joskin de Ridderin
haastattelutekniikka oli hieman omalaatuinen. Hän kysyi, vastasi itse
kysymykseensä ja sitten yritti jotenkin saada säveltäjällekin sanottavaa
pyytämällä häntä kuvailemaan vastausta laajemmin. Minusta ainakin näytti
välillä siitä, että van der Aalla oli pieniä vaikeuksia keksiä enää mitään lisää
sanottavaa aiheesta. Minä olisin mielelläni kuullut enemmänkin itse säveltäjän
ajatuksia.  |
| Teosesittely, säveltäjä oikealla |
 |
| Ohjelma, copyright Suomen Kansallisooppera |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti