Kustaa Vaasa Helsingin Musiikkitalossa, 3.3.2018

Helsingin Barokkiorkesteri aloitti Musiikkitalossa uudelleen löydettyjen oopperoiden sarjansa Leopold Koželuchin oopperalla Kustaa Vaasa, joka on viimeksi esitetty kaksisataa vuotta sitten, kun itse säveltäjä oli vielä elossa. Kyseessä oli mielenkiintoinen yhdistelmä elävää esiintymistä ja videointia, jossa orkesteri soitti keskellä, kuoro oli vasemmalla laidalla ja laulajat pääosin oikealla laidalla vihreän taustan edessä. Laulajat videoitiin ja kuva heijastettiin varsinaisella taustalla kolmelle eri kankaalle (videosuunnittelu Emil ja Artur Sallinen). Hieman aikaa kesti tottua siihen, että joka puolella olisi ollut seurattavaa. Mutta videointi toi mukavia lisäelementtejä mukaan esitykseen. Itse pidin eniten vankityrmäympäristön luomisesta taustalle, mutta myös oopperan alun ja lopun tuominen Musiikkitaloon oli aika kiva lisä. Vähiten innostuin ”Ikea-mainoksista”, vaikka ne varmaan pyrkivätkin painottamaan Kustaa Vaasan roolia Ruotsin valtakunnan kantaisänä. Oopperan puvustus (Reija Laine) oli todella onnistunut.

Jo tämän oopperan perusteella odotan suurella kiinnostuksella seuraavia uudelleen löydettyjä oopperoita, sillä Koželuchin musiikki upposi minuun. Helsingin Barokkiorkesteri ja kapellimestari Aapo Häkkinen soittivat hienosti tämän musiikillisesti vaihtelevan oopperan; ensimmäinen ja toinen näytös alkoivat suorastaan aggressiivisesti, kun toinen näytös vuorostaan alkoi kevyen kauniina. Koželuch on luonut oopperan erityisen hienoja ensemble-kohtauksia. Ensimmäisen näytöksen naisensemblet olivat suorastaan häikäiseviä. Pidin myös kovasti Helsingin kamarikuoron kuoro-osuuksista.  

Solisteista naiset nousivat tällä kertaa todella esiin. Helena Juntunen Kustaa Vaasan äitinä Cecilia Ekana oli kaikin puolin erinomainen. Juntunen on erittäin muuntautumiskykyinen esiintyjä. Katsoessani hänen esiintymistään Kustaa Vaasan leskiäitinä, en voinut olla muistamatta hänen hienoa roolityötään nuorena naisena viime syksyn Syyssonaatissa. Uskomatonta, että sama ihminen on esittänyt nämä kaksi niin erilaista roolia. Martina Janková lauloi Kristina Gyllenstiernan roolin. Jankován täyteläinen sopraano oli nautinnollista kuunneltavaa ja Monica Groop Margareta Vaasana (vaikka hänellä ei kyllä ollut juuri soololaulua) täydensi hyvin kolmikon. Lopuksi on vielä naisista todettava, että Tuuli Lindeberg Ruotsin suojelusenkelinä oli aivan jumalallinen. Kun hän alkoi laulaa parvelta vaalea puku valonheittimien valossa kimallellen, hän todella näytti ja kuulosti enkeliltä. Myös Kristian II:n roolissa laulanut Cornelius Uhle teki kiinnostavan roolisuorituksen. Hänen baritonissaan oli jännittävä sävy ja videoinnilla hänestä saatiin todellakin verinen tyranni aikaiseksi.

Oopperasta on vielä kaksi näytöstä jäljellä: tiistaina 6.3. ja lauantaina 10.3. (tämä esitys tulee myös Yle Areenassa suorana) ja lippuja saa Ticketmasterin kautta.