Hyvin
intensiivisen työpäivän jälkeen Pietarissa iltaohjelmanani oli Jules Massenet’n
Werther Mariinskyn konserttisalissa. Tämä ooppera sopikin loistavasti
rentoutumiseen. Massenet’n musiikki on Wertherissä osittain romanttista ja
ilmavaa ja varsinkin loppupuolella huikean dramaattista. Reilun kahden ja
puolen tunnin esitys lensi kuin siivillä ja työasiat olivat todellakin oopperan
jälkeen jääneet unholaan.
Werther
perustuu useimpien hyvin tuntemaan Goethen tarinaan Nuoren Wertherin
kärsimykset. Ooppera kertoo Wertheristä, joka rakastuu Charlotteen, joka
kuitenkin kuolleelle äidilleen tekemänsä lupauksen mukaisesti menee naimisiin
Albertin kanssa ja sydänsuruinen Werther tekee itsemurhan. Oikein oopperamainen
juoni siis.
Esitys oli
konserttiversio, joten lavastusta ja puvustusta ei sen kummemmin ollut, joskin
osa naisista vaihtoi vaatteita väliajalla.
Solistit
olivat mielestäni hyvin valittuja. Charlotten roolin laulaneella Ekaterina
Sergeevalla oli hieno, vahva ääni. Esiintyjänä hän vaikutti välillä hieman
jäykältä, mutta kun hän kolmannessa näytöksessä lauloi herkästä sydämestä, niin
tunnelataus oli uskomaton ja sydämen särkymisen saattoi todella aistia. Mahtava
aaria! Charlotten pikkusiskon Sophien roolin laulanut Margarita Invanova oli
elämänsä roolissa. Hän oli jokaista elettä ja säveltä myöten tyttömäinen Sophie
ja suorastaan säteili lavalla. Sophien ja Charlotten yhteiset kohtaukset olivat
myös tosi kiinnostavia: kaksi upeaa ääntä, hillitympi isosisko ja leikkisä
pikkusisko ja erittäin todentuntuinen sisaruussuhde. Upeaa oopperaa kaiken
kaikkiaan.
Wertherin
roolin laulanut Dmitry Voropaev on hyvä laulaja ja sai ansaitusti voimakkaat
aplodit lopussa. Olen kuullut hän aiemminkin useammissa rooleissa ja itse en
ihan hirveästi pidä hänen äänensä sävystä; se on vähän turhan nasaali makuuni,
mutta laulaa hän kyllä osaa. Tyttöjen isän, roolissa lauloi Pavel Shmulevich,
jonka esityksistä olen aiemminkin pitänyt. Hänellä on komea ääni, jota kyllä
kelpaa kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti