Viikonloppuni
päätti vielä toinenkin barokkiesitys. Olen blogissani usein kirjoittanut
nuorten laulajien esityksistä, mutta tällä kertaa nostan hattua myös hieman
kypsemmässä iässä oleville laulajille. Tenori Matti Remes piti
75-vuotispäiviensä kunniaksi konsertin Myllypuron kirkossa ja barokkimusiikin
parissa. Tämä konsertti todisti, että ammattilaisuuden lisäksi laulaminen on
hieno harrastus kaikenikäisille.
Illan teemana oli
siis barokkimusiikki eri aikoina ja eri alueilla. Ja varsin kattava maantieteellinen
alue tulikin käytyä läpi alkaen Englannista ja Italiasta ja päätyen Venäjän ja
Suomen kautta Keski-Eurooppaan. Matti Remes kertoi minulle konserttikutsun
lähettäessään, että hän halusi kerätä ohjelmaan vähän tuntemattomampia lauluja
ja ohjelman koostumus olikin mielenkiintoinen. Remestä säesti pianisti Galina
Khimich, joka esitti myös pari soolonumeroa.
Itse pidin eniten
John Dowlandin lauluista. Ne olivat vähemmän koristeellisia, mutta
tunnelmaltaan kiehtovia. Barokin naissäveltäjien lauluja kuulee myös verrattain
harvoin, joten Barbara Strozzin Che si può fare oli oikea herkkupala.
Matti Remes
esittää saman ohjelmiston vielä kerran Karjaan Pyhän Katariinan kirkossa
sunnuntaina 30.9. klo 18, joten siellä on vielä mahdollisuus kuulla hieman
harvinaisempia barokkilauluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti