Juhani Nuorvalan säveltämä
ooppera Flash flash - Andy Warholin kaksi kuolemaa – valmistui jo kymmenen
vuotta sitten, mutta ensi-iltansa se sai vasta tämän vuoden helmikuussa
Musiikkitalossa. Valitettavasti yksi solisteista sairastui heti ensi-illan
jälkeen, joten seuraavat esitykset siirtyivät toukokuulle Espoon
kaupunginteatteriin. Ooppera kertoo Andy Warholin elämästä lapsuudesta
kuolemaan (ja oikeastaan sen jälkeenkin). Libretto on Juha Siltalan.
En oikein tiennyt, mitä
odottaa tältä oopperalta ensi-illan arvostelujen perusteella, mutta ihastuin
siihen todella. Pidin Nuorvalan musiikista, jossa koko oopperan mukana seuraavasta
teemasta huolimatta oli mukavasti vaihtelua, jotta kiinnostus säilyi yllä. Nyky
Ensemblen soitto yhdistettynä elektronisiin keinoihin loi upean äänimaailman.
Libretto ei ollut ehkä
maailman helpoin, mutta pikku hiljaa tarina imaisi mukaansa ja reilu kaksi
tuntia ilman väliaikaa ei tuntunut yhtään pitkältä ajalta. Erik Söderblomin
ohjauksesta pidin todella paljon. Näyttämö oli suurimman osan aikaa tyhjä, mutta
kaikki ajoittaiset lavasteet olivat perusteltuja, takaosan sermit toimivat ja
ennen kaikkea Teo Lanervan upea valo- ja videosuunnittelu tekivät teoksen.
Erinomainen kokonaisuus.
Lisäksi esityksessä oli muutava
mukava lisätekijää, jotka eivät ehkä olleet täysin välttämättömiä, mutta ihan
lisäsivät eräänlaista ainutlaatuisuuden tuntua. Ensiksikin katsojille jaettiin naamiot,
joita oli tarkoitus pitää oopperan alussa. En ihan ymmärtänyt miksi ja minun
näytöksessäni katsojat näyttivät lähinnä käyttävät niitä viukoina, mutta kivan
selfien naamion kanssa sai aikaiseksi. Toinen lisäjuttu oli ihan puhtaasti tekninen.
Vaikka englanninkielisen oopperan lauletusta tekstistä sai todella hyvin selvää,
niin varsinkin hieman heikommin englantia osaaville oli tarjolla näyttämön
sivulla olevien tekstitysten (jotka eivät välillä savun vuoksi oikein edes
näkyneet) lisäksi myös Espoon kaupunginteatterin sovelluksen kautta tekstitys
suoraan omaan puhelimeen. Testasin sen toimivuuden ja keksintöhän oli
suorastaan loistava. Puhelimesta oli helppo kurkata, jos joku pätkä tekstistä
jäi epäselväksi. Kolmas mukava yksityiskohta oli keskellä oopperaa oleva hiljainen
hetki, jolloin Espoon esittävän taiteen koulusta olleet avustajat jakoivat
katsojille ilmaisia purkkeja Coca Cola Zeroa. En ole edes kyseisen juoman
ystävä, mutta Warhol-oopperaan se tietysti sopi.
Mutta mitäpä ooppera
olisi ilman solisteja. Ooppera oli erittäin hyvin roolitettu ja kaikista
solisteista jäi pääosin positiivinen kuva. Itse kuitenkin haluaisin vielä
nostaa kaksi solistia yli muiden. David Hackston A:na oli aivan mahtava. Olen
kuullut häntä useissa produktioissa aiemminkin ja pitänyt, mutta tässä
oopperassa hän pääsi oikein loistamaan. Nautinnollinen suoritus! Ja toinen
suosikkini oli tietenkin Tuuli Lindeberg. Hänen ääntään olen kehunut usein
ennenkin ja tässä oopperassa hänen esiintymisensä oli myös aivan nappisuoritus.
Laulajien lisäksi
tanssija Ari Kauppila F:nä oli huikea. Hänen lopussa oleva steppi-numeronsa,
joka oli kuin yksi orkesterin instrumenteista oli aivan uskomattoman upea.
Kaiken kaikkiaan tätä
oopperaa voin suositella kaikille muille paitsi ainoastaan klassikko-oopperoista
pitäville. Siinäkin tapauksessa, että ihan jokaisesta asiasta ei oopperassa
pitäisikään, niin varmasti joku osa-alue miellyttää, joten kannattaa käydä
katsastamassa. Näytöksiä on vielä pari jäljellä ja lippuja saa www.lippu.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti