Toukokuun yö Mariinski-teatterin Konserttisalissa Pietarissa, 25.5.2019

Nikolai Rimski-Korsakovin syntymän 175-vuotisjuhla jatkuu Pietarin Mariinskissa ja nyt kävin katsomassa hänen kansanoopperansaToukokuun yö, jota esitetään Venällä suhteellisen tasaiseen tahtiin, mutta ei juurikaan Länsi-Euroopassa. Oopperan nähtyäni ymmärrän hyvin miksi. Säveltäjä itse kirjoitti oopperan libreton Nikolai Gogolin kertomuksen pohjalta. Tähän oopperaan en varsinaisesti ihastunut; se olin ihan ok, mutta ei mitenkään loistava.

Ooppera kertoo Levkosta, jonka isä on kyläpäällikkö ja joka on rakastunut Hannaan. Kyläpäällikkö ei halua kuullakaan Levkon avioliitosta Hannan kanssa, vaan havittelee tyttöä itselleen. Eräästä läheisestä autioituneesta talosta kerrotaan tarinaa, jossa pahan äitipuoli-noidan tytär heitetään kadulle, jolloin tyttö hukuttautuu ja muuttuu merenneidoksi, joka öisin tanssii maan rannalla. Äitipuoli eksyy kerran rannalle yöllä ja merenneidot raahaavat hänet mereen ja äitipuoli noituu itsensä myös merenneidoksi. Levko harhautuu yöllä meren rannalle, näkee merenneidot ja tytärpuoli lupaa hänelle palkinnon, jos hän löytää äitipuolen merenneitojen joukosta. Levko tietysti onnistuu siitä, äitipuoli saa rangaistuksensa ja Levko palkitaan kirjeellä, jonka ansiosta kyläpäällikkö antaa hänen mennä naimisiin Hannan kanssa. Kun tähän juoneen vielä sekoitetaan muutama kylän nuorukaisten aiheuttama kohelluskohtaus ja kylän juopon hortoilut, niin menohan oli melkein kuin suomalaisessa kesäteatterissa.

Esitys oli Mariinskin konserttisalissa, jonne oli kevytlavastettu (Sergei Grachev) ukrainalaista kylämaisemaa. Melkeinpä parasta esityksessä oli mukana olleet tanssijat. Varsinkin miestanssioiden ilmavia hyppyjä oli kiva katsella. Yksi tanssija kyllä kerran harhautui ihan väärään paikkaan ja kollega joutui ohjaamaan hänet oikeaan suuntaan, mutta se nyt melkein sopi kansanoopperaan.

Oopperan musiikki oli mielestäni myös ihan ok. Mitään varsinaisia huippukohtia en siitä löytänyt, joten järin mielenpainuva se ei sinänsä ollut. Matalat miesääneet olivat tällä kertaa suosikkejani. Kylän juopon roolin laulanut Pavel Shmulevich oli ehdottomasti paras ja myös kyläpäällikköä esittävä Mikhail Kolelishvili oli oikein hyvä.