Ei kahta ilman kolmatta!
Päivän viimeinen oopperani oli jälleen Rimski-Korsakovia. Kyseessä oli hänen
oopperansa Mlada, jota esitetään Venäjälläkin todella harvoin. Pietarissa sitä
esitettiin ihan uutukaisena vain kuusi kertaa, seuraavan kerran vuonna 1923, sen
jälkeen vuonna 2004 ja nyt Mariinski-2:ssa oli kaksi konserttiesitystä siitä,
joten pakkohan ooppera oli kuulla.
Suoraan sanottuna en
yhtään ymmärrä, miksi oopperaa esitetään niin harvoin. Juoni on toki höpsö,
mutta niin on monen usein esitetyn oopperan ja musiikki oli mielestäni todella
hienoa. Paljon huonompiakin oopperoita esitetään huomattavasti useammin.
Mladasta on sanottu, että
siinä on yhtymäkohtia Richard Wagnerin Ringiin ja kieltämättä pieniä sidoksia
olin teoksista löytäväni. Jo tarinassa oli samoja lähtökohtia: muinaiset
jumalat, myrkytetty sormus jne, mutta myös musiikista olin löytäväni
samankaltaisuuksia: kolmannen näytöksen alussa mieleen välähti Reininkulta.
Ooppera ei varsinaisesti
kerro Mladasta, vaikka se on oopperan nimi. Mlada nimittäin on kuollut jo ennen
oopperan alkua. Voyslava on surmannut hänet myrkytetyllä sormuksella
voittaakseen itselleen Mladan rakastetun Yaromirin. Mutta kun Yaromir ei
edelleenkään lämpene Voyslavalle, tämä manaa avukseen pahan jumalattaren Morenan.
Tämän avulla Yaromir näyttääkin kiinnostuvan Voyslavasta. Unissa Yaromirille
kuitenkin kummittelee Mlada ja hän näkee tämän surman. Yaromir haluaa tietää,
onko murha totta ja utelee sitä hyvältä jumalalta, joka vahvistaa unen todeksi.
Yaromir surmaa Voyslavan ja nousee itse taivaaseen Mladan kanssa. Eli jälleen
tällainen tosi realistinen ooperan juonikuvio.
Tavoilleen uskollisena
kapellimestari Valeri Gergiev aloitti oopperan puoli tuntia myöhässä. Tapa on
todella ärsyttävä, mutta onneksi sentään pitkän odotuksen
päätteeksi oli todellista herkkua tarjolla. Mladan musiikki oli monipuolista,
välillä suorastaan erikoista, mutta todella kiehtovaa. Tykästyin välittömästi
ja haluan joskus nähdä tämän oopperan muunakin kuin konserttiversiona.
Mariinskin orkesteri soitti kuin unelma ja näin konserttiversiossa yleisö
pystyi seuraamaan orkesterinkin työskentelyä toisin kuin normaaleissa
oopperoissa. Itse kiinnitin huomiota siihen, miten soittajatkin näyttivät
suorastaan nauttivan teoksen esittämisestä. Varsinkin puhallinsoittajilla
näytti olevan hauskaa. Heillä tosin olikin useita erikoisia sävelkuvioita ja
pääsivät he välillä myös taputtamaan tahtia, mikä ei liene kovin yleistä.
Solistit olivat valiojoukkoa. Itse pidin eniten Radegastin
ylipapin roolin laulaneesta Vlaidslav Kupriyanovista, mutta myös Yaromirin
roolin laulanut Sergei Skorokhodov teki positiivisen vaikutuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti