Kaštšei kuolematon, Mariinski-teatterin konserttisalissa 19.5.2019

Nikolai Rimski-Korsakovin syntymästä on tänä vuonna kulunut 175 vuotta, jonka kunniaksi Mariinski-teatteri esittää kaikki hänen säveltämänsä oopperat. Pietarilaisia on siis hemmoteltu kevään mittaan varsin harvinaisillakin herkuilla. Kun Rimski-Korsakovin harvemmin esitetty lyhyt, noin tunnin mittainen ooppera Kaštšei Kuolematon sattui sopivasti sunnuntain päivänäytökseksi, niin olihan se piipahdettava katsomassa. Ooppera esitettiin Mariinskin konserttisalissa, mutta lavasteissa. Tällä kertaa oli tarjolla oikein englanninkielinen tekstitys (konserttisalissa on useimmiten tarjolla vain venäjänkielinen tekstitys), mutta suurikokoisen lavastehäkkyrän vuoksi tekstityslaite oli näyttämön etuosassa ja niin ylhäällä, että vaikeuksitta se saattoi lukea vain etupermannon taemmilla paikolla. Koska kyseessä on venäläiseen kansantaruun perustuva ooppera, niin ainakin tämä ohjaus (Vyacheslav Starodubtsev) oli kyllä sellainen, että käsien vääntelystä yms. elehdinnästä olisi kyllä hyvin pysynyt juonesta kärryillä vaikka ei olisi tekstistä sanaakaan saanut selvää.

Oopperassa prinsessa on ilkeän, kuolemattoman velhon Kaštšein vankina ja ikävöi rakastettuaan prinssi Ivania. Prinssi on lähtenyt etsimään keinoa tappaa Kaštšei ja on päätynyt tämän tyttären Kaštšejevnan luokse. Tytär yrittää vietellä Ivanin, juottaa hänelle taikajuomaa, jotta hän unohtaisi prinsessan ja miehen nukahdettua yrittää tappaa hänet pystymättä kuitenkaan siihen. Paikalle saapuu Kaštšein tilannepäivitystä kyselemään lähettämä Myrskytuuli, joka herättää Ivanin. Yhdessä he lähtevät takaisin Kaštšein luo. Kaštšein kuolemattomuuden salaisuus on ollut hänen tyttärensä, sillä niin kauan kun tytär ei vuodata kyyneliä, Kaštšei on kuolematon. Nyt kuitenkin Ivaniin rakastunut tytär heltyy kyyneliin, muuttuu itkupajuksi ja Kaštšei kuolee. Ja tietenkin prinssi ja prinsessa saavat toisensa.

Jos oopperan juoni onkin lievästi sanottuna traditionaalinen satu, niin musiikillisesti teos on oikein mukava. Rimski-Korsakovin musiikki sopi juuri tämän tyyppisen tarinaan erinomaisesti. Myös solistijoukko oli hieno ja ilman heikkoja lenkkejä. Yleisön suurin suosikki oli velhon tytärtä esittänyt pietarilainen mezzo-sopraano Ekaterina Sergeeva, joka lauloikin oikein hienosti. Itse kyllä pidin vielä enemmän prinsessan roolin esittäneestä tadzhikistanilaisesta sopraanosta Angelina Akhmedovasta. Hänen äänensä sopi suorastaan loistavasti prinsessan rooliin.

Mutta kun kyseessä oli puhdas satu, niin lopullisesti tarinasta teki mukaansatempaavan vasta aivan erinomaisen hyvin onnistunut lavastus (Petr Okunev) ja valaistus (Sergey Skornetsky). Konserttisalin tarjoamalla tekniikalla tulos oli lähes loistokas.