Venäläisen
ohjaajan Olga Malikovan ryhmä esitti Aleksanterin teatterissa musiikkidraaman He,
jotka kestivät loppuun asti. Esitys kertoi Venäjän viimeisen keisariperheen
tarinan ja sen nimi viittaa Matteuksen evankeliumiin (24:13) ”Mutta joka kestää
loppuun asti, pelastuu”.
Dramaa täynnä
esitys tosiaan olikin ja perin venäläistä draamaa. Ohjaaja itse oli
puheroolissa ja huusi ja potki ja itki läpi viimeisen Romanovien
hallitsijaperheen traagisen tarinan. Ja vaihtoi vaatteita vähän väliä! Joskus
hän oli tarinan kertoja, joskus keisarinna Alexandra, joskus Matilda Kšesinskaja.
Muu seurue
koostui neljästä mieslaulajasta (kaksi tenoria, basso-baritoni ja basso), jotka
lauloivat tarinaan löyhästi liittyviä lauluja. Tenoreilla (Savveli Andrejev ja
Andrei Timoševski) oli pieniä ongelmia
äänen särkymisen kanssa sooloissaan, mutta muut kaksi laulajaa selvisivät
hienosti. Erityisesti Aleksandr Baškatovilla oli tosi hieno basso. Esityksen ehdoton kohokohta oli Volgan
lautturien laulu (trad.), jonka nämä neljä laulajaa esittivät yhdessä
kuvatakseen Venäjän kansan kärsimyksiä. Todella vaikuttavaa!
Kuten traaginen
aihe vaatikin, suurin osa kohtauksista – ja myös lauluista – olivat sopivan
hartaita ja jopa uskonnollisuuteen vivahtavia. Esityksen hilpein hetki oli
kohtaus, jossa Matilda Kšesinskaja
(ainakin luulen, että sen oli tarkoitus olla hän) tanssahteli pop-sävelmän
tahtiin Pariisissa pukeutuneena korkeisiin korkoihin ja mustaan jumppapukuun.
Pakko myöntää, että hihitin näylle niin, että koko tuolirivi varmaan tärisi.
En tiedä johtuiko
se huonosta markkinoinnista, mutta vain katsomon kuusi ensimmäistä riviä olivat
täynnä katsojia, mikä oli kyllä sääli. Huolimatta joistain yltiöisänmaallisista
hetkistä, tarina oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja laulajat kuulemisen
arvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti