Kansallisoopperan
uusin versio Tšaikovskin
oopperasta Jevgeni Oneginista oli luonnollisesti täynnä kaunista musiikkia,
mutta pakko myöntää, että tunnepuolella se ei juuri juhlinut. Tietysti oopperan
juoni on varsin höhlä ja kieltämättä tunteiden kuohunta ei ole kovin
realistisen oloista suurimman osan aikaa, mutta tämä versio kumisi
tunnetyhjyyttä.
En erityisemmin
pitänyt Marco Arturo Marellin ohjauksesta ja lavastuskin (myös hänen) oli vähän
omituinen kallistunut tila, mutta Dagmar Niefindin puvustus oli toimiva.
Kauniin musiikin
lisäksi oopperassa oli onneksi pari kohokohtaa. Jussi Myllyksen esittämä
Lenskin aaria oli täynnä tunnetta ja hän saikin yleisöltä yhdet illan
suurimmista aplodeista ja ihan syystä. Myllyksen venäjän ääntämys vaatii vielä
hiomista, mutta kuolemaan valmistuvan Lenskin tunnekuohu oli uskottava ja
sydämeenkäyvä.
Toinen hieno
kohta oli Jyrki Korhosen Greminin aaria. Kun hän lauloi ”Я безумно люблю Татьяну” (rakastan mielettömästi Tatjanaa), niin se oli
helppo uskoa. Ja kun Korhosen venäjän ääntämys on vielä huippuluokkaa, niin
totisesti ihmettelin jälleen kerran, miksi Tatjana räytyy Oneginin kaltaisen
ääliön perään eikä ole hulluna aviomieheensä. Noh, kaipa makuja on monenlaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti