MAAN LAULU
Helsingin kaupunginorkesteri
konsertoi Helsingin juhlaviikoilla kahdella eri teemalla. Konsertin ensimmäisen
osan teemana olivat uudelleenlöydetyt teokset. Ensin olivat vuorossa vuonna
vasta tänä vuonna Saksassa kantaesitetyt Dmitri Šostakovitšin Nenä-oopperan interludit, jotka saivat todella hyvälle tuulelle.
Interludit olivat leikkisiä ja instrumenttien kirjo oli kiintoisa: urut,
balalaikka, käyrätorvi jne.
Toisena teoksena
esitettiin Igor Stravinskyn Hautajaislaulu, jonka hän kirjoitti mentorinsa
Nikolai Rimski-Korsakovin kuoltua ja joka löydettiin vuonna 2015. Se vuorostaan
oli kaunis, surumielinen ja hyvin venäläiseksi tunnistettava teos.
Konsertin
kokokohta oli kuitenkin väliajan jälkeen esitetty Gustav Mahlerin Maan laulu.
Solisteina toimivat Burkhard Fritz (tenori) ja Gerhild Romberger (altto). Teos
koostuu kuudesta laulusta, joiden teksti on peräisin 700-luvun kiinalaisen
runouden mukaelmista. Jokaisella laululla oli oma tunnelmansa ja niissä näkyi
koko tunteiden skaala. Omat suosikkini laulujen joukossa olivat Yksinäinen
syksyllä ja Hyvästijättö.
Solisteista
hurmaannuin Gerhild Rombergeriin. Hänen äänensä oli suorastaan upea, mahtava
asteikko ja ihanan kirkkaat ylä-äänet. Ihmettelin suorastaan, voiko altto
kuulostaa tältä. Kun upeaan ääneen lisäsi hienovaraisen taitavan tulkinnan,
niin tulos oli ylivertainen. Olin aivan haltioissani konsertin jälkeen ja
kuulisin mielelläni Rombergeria toiseenkin kertaan.
Kapellimestari
Susanna Mälkki ja Helsingin kaupunginorkesteri tekivät myös hyvää työtä. Mälkin
työskentelyn seuraaminen oli suoranainen nautinto. Hän lähes tanssi joidenkin
esitysten aikana. Jopa maallikko kykeni näkemään, minkä vaikutelman hän halusi
orkesterin saavan aikaan.
 |
| Mälkki, Romberger, Burkhard |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti