PRINSESSA CECILIA
Helsingin
juhlaviikoilla tehtiin todellinen kulttuuriteko, kun Väinö Raition viimeksi
vuonna 1936 esitetty ooppera Prinsessa Cecilia näki jälleen päivänvalon -
konserttiversiona. Luulenpa, että Raition nimi ei ole säveltäjänä suurelle
yleisölle kovin tuttu, mikä tämän oopperan perusteella on kyllä sääli. Raitio
oli aikakautensa merkittävimpiä modernisteja, vaikka 1900-luvun alun olosuhteet
vaikuttivatkin siihen, että hänestä ei tullut niin tunnettua kuin hänen
teostensa perusteella olisi voinut tai oikeastaan pitänyt tulla.
Juonena on
prinsessa Cecilian ja kreivi Juhanan epäonninen rakkaustarina; ensin nuoret
rakastavaiset kohtaavat, heidät erotetaan, he kohtaavat ohimennen uudelleen
myöhemmin elämässään ja lopussa vanha Cecilia kuolee nähtyään vielä viimeisen
kerran Juhanan.
Oopperan libretto (Huugo Jalkanen) ei ollut kovin vaikuttava, mutta sitäkin upeampaa oli Raition musiikki ja tässä painotan erityisesti orkesterin musiikkia. Jo dramaattinen alku kihelmöitti ja jatkokin oli kiehtova. Musiikki oli kokonaisuudessaan erittäin kuvainnollista ja myrskyisän dramaattiset kohtaukset vaihtuivat hetkessä seesteisiin suvantoihin. Tekisi mieli kuulla koko teos uudelleen ilman laulajia, jotka soittoon voisi oikein kunnolla keskittyä. Radion sinfoniaorkesteri Hannu Linnun johdolla soitti todella upeasti. Erityisesti ihailin puhallinten osuutta.
Laulu oli mielenkiintoinen sekoitus puhdasta oopperaa ja keveämpiä palasia kuten kolmannen kuvaelman hovinarri Ambrosiuksen (Petri Bäckström) pilkkalaulut ja kuudennen kuvaelman vauhdikkaat juomalaulut. Laulajista oli mielestäni ylitse muiden prinsessa Cecilian roolin laulanut Johanna Rusanen-Kartano. Seurasin nautinnolla hänen ja Tuomas Katajalan (prinssi Erik) välisiä kohtauksia. Molemmat eläytyivät eleillään ja olemuksillaan lauluihin todella hienosti niin konserttiesitys kyseessä kuin olikin. Laulamisessa kun ei ole kyse vain teknisestä osaamisesta vaan myös tunteiden välittämisestä. Rusanen-Kartano suorastaan loisti kolmannen näytöksen vanhana Ceciliana. Siinä kuului aikuisen naisen elämänkokemus!
Esityksessä oli mukana myös Musiikkitalon kuoro, joka lauloi erittäin kauniisti, vaikka sillä ei tosin ollut kovin paljoa laulettavaa sekä muutamia Sibelius Akatemian solisteja. Heistä on ihan erikseen mainittava jälleen hienosti laulanut Visa Kohva yhtenä juomaveikoista; hänellä tosin oli vielä vähemmän laulettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti