Joulun läheisyys
ilmeisesti vaikutti siihen, että varsin harvalukuinen yleisö oli saapunut
kuuntelemaan maltalaista tenoria Joseph Callejaa Finlandia-taloon, mikä oli
kyllä todella sääli. Calleja on tällä hetkellä yksi kehutuimmista lyyrisistä
tenoreista maailmassa ja konsertin jälkeen oli helppo yhtyä kehuihin. Tosin
ilmeisesti Calleja oli joko juuri sairastanut flunssan tai oli sairastumassa,
sillä hän korautteli nenäonteloitaan useampaan kertaan konsertin aikana, kerran
jopa kesken aarian. Joten ihan parhaimmillaan hän ei konsertissa ollut, mutta
Calleja on hyvä laulaja jopa hieman flunssaisena.
Konsertti
jakautui kahteen osioon. Ennen väliaikaa Calleja esitti aarioita Mozartin,
Donizettin, Verdin, Massenet’n ja Puccinin oopperoista eri kielillä. Hän esitti
myös kaksi ohjelmalehtisen ulkopuolista aariaa (Verdi, Cilea). Calleja oli
ehdottomasti parhaimmillaan italialaisissa oopperoissa. Toki saksa ja ranskakin
sujuivat, mutta hänen äänensä sai vielä vähän lisähehkua italialaisissa
aarioissa. Itse pidin eniten oli Tombe degli avi miei –aariasta Donizettin
Lucia di Lammermoorista. Mikä tunnelataus! Myönnän, että räpsyttelin ripsiäni
aika tiheään tahtiin ja nieleskelin aarian lopussa. Vähältä piti ettei pitänyt
tonkia nenäliinaa esille.
Callejan ääni on
erittäin vahva ja konsertin alussa tuli mieleen, että osaakohan hän lainkaan
laulaa hiljaisesti ja keveästi. Ainakin tämän konsertin perusteella voi sanoa,
että tietty keveys ei ehkä ihan ole Callejan vahvuus, ainakaan tällä hetkellä.
Toisaalta parhaimmillaan hänen äänensä soi niin hienosti esityksissä, että pienet
heikkoudet unohtuivat helposti.
Väliajan jälkeen
Calleja keskittyi muihin lauluihin ja jälleen useilla kielillä. Olin
positiivisesti yllättynyt hänen venäjästään, vaikkei se nyt ihan täydellistä
ollut, mutta todella hyvää kuitenkin. Esittipä hän yhden laulun maltaksikin (J.
Vellan laulun Il-Kebbies Tal-Fanali), mikä oli oikein mukava yllätys, sillä
suurin osa lauluista oli kuitenkin todella tuttua valikoimaa. Joskus on kiva
kuulla jotain vähän erilaistakin.
Vaikka yleisö oli
pienehkö, niin sitä innokkaampi se oli ja palkkioksi raikuvista aplodeista
Calleja lauloi peräti kuusi ylimääräistä numeroa (tai sitten menin jo laskuissa
sekaisin): pari espanjalaista laulua (konsertin päätti Granada), pari
joululaulua, La vie en rosen (näyttää olevan oopperalaulajien suosikkeja) sekä
yhden laulun Viulunsoittaja katolla –musikaalista. If I were a rich man sitten
viimeistään todisti, että Calleja osaa ottaa yleisönsä myös esiintyjänä. Jo La
vie en rosessa hän tuli katsomoon ja lauloi laulun lopun polvistuneena onnellisen
naiskatsojan viereen ja Viulunsoittajassa hän heittäytyi rooliin erittäin
viihdyttävästi. Kaiken kaikkiaan ilta oli siis loistava lasku jouluun pienistä
kauneusvirheistä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti