Joulutarina Mariinski-2:ssa Pietarissa, 10.12.2017

Viikonlopun viimeinen ooppera oli Rodion Štšedrinin Joulutarina, jonka nimi on tosin aavistuksen harhaanjohtava, sillä se kertoo itse asiassa uudesta vuodesta, joka Neuvostoliitossa korvasi joulun juhlinnan. Tarina kertoo toisaalta Venäjän keisarinnasta, joka rakastaa orvokkeja ja kieltää vuoden vaihtumisen ennen kuin kasvihuoneessa paleltuneiden orvokkien tilalle toimitetaan aitoja metsäorvokkeja ja toisaalta kaltoin kohdellusta tytärpuolesta, jonka hänen äitipuolensa ja tämän tytär  lähettävät talviseen metsään kukkia etsimään. Metsässä tyttö törmää kuukausiin ja huhtikuu antaa hänelle orvokkeja hoviin vietäväksi. Pienten kiemuroiden jälkeen kaikki päätyvät laulamaan hyvän uuden vuoden toivotuksia.

Olen pitänyt aiemmistakin Štšedrinin oopperoista, jotka olen nähnyt, joten en ollut yllättynyt siitä, että pidin myös tästä oopperasta. Musiikki oli tavallaan kaksijakoista. Tytärpuolen musiikki oli modernimpaa, kun taas muiden henkilöiden musiikki oli selvästi maanläheisempää.

Vaikka oopperan tarina oli selvästi satu, niin myös aikuisille katsojille oopperalla oli annettavaa, sillä siinä oli selvästi mukana yhteiskunnallista viestiä siitä, että hallitsijan ei kannata säätää järjettömiä lakeja ja piikiteltiinpä siinä hieman Venäjän oligarkkien intoa ostaa jalkapallojoukkueitakin.

Jälleen on myös kehuttava lavastusta ja puvustusta. Mariinsky-2:n tekniset järjestelmät antoivat mahdollisuuden kaikenlaiseen näyttävyyteen. Metsän puut nousivat ja laskeutuivat ja kuukaudet esiintyivät pääosan ajasta valonauhojen koristamien korkeiden tötteröiden huipulta.

Esiintyjistä kiinnostavimpia olivat äitipuolta esittävä Natalia Yevstafieva ja tytärtä esittävä Larisa Yelina. Molemmat olivat hyviä laulajia, mutta sen lisäksi heidän roolinsa olivat juuri sopivan ilkeitä ja liioittelevia, että hahmot kiinnostivat. Heihin verrattuna tytärpuoli (Anna Denisova) oli todella väritön hahmo, vaikka hän kauniisti lauloikin.