Lauantain toinen
oopperani oli Turnipsi niminen lastenooppera Mariinskin Prokofjev-salissa.
Siellä en ollut aiemmin käynytkään, mutta suosittelen paikkaa lämpimästi. Sali
sijaitsee uuden Mariinskin (Mariinsky-2) kellarissa ja sisäänkäynti on Ulitsa
Sojuza Pechatnikovin puolelta. Salissa on viisi nousevaa penkkiriviä (aika
pitkiä rivejä) ja ainakin tässä näytöksessä niitten taakse oli vielä lisätty
irtotuoleja. Salin istuimet ovat sitten mukavimmat Mariinskissä: ne eivät ole
pelkästään isoja, vaan tuolien väliin on jätetty pienet raot, jotta kyynärpäät
eivät koko ajan kolka naapurin kanssa ja jalkatilaa on runsaasti.
Turnipsin
säveltäjä on Rustam Sagdiev, joka kuuluu Mariinskin Nuorten solistien akatemiaan.
Hän esiintyi muuten edellisen illan Fedorassa pikkuroolissa, kuten myös
Turnipsissa satakielenä (lähinnä hän tyytyi kyllä kilkuttelemaan triangelia).
Ooppera kertoo vanhan venäläisen kansansadun tarinan, jossa eläimet (hiiri,
kissa ja koira) ja ihmiset (isovanhemmat ja lapsenlapsi) riitelevät keskenään,
isoisä istuttaa turnipsin, mutta tarvitsee sen maasta kiskomiseen apua ja
vasta, kun kaikki eläimet ja ihmiset ovat sopineet riitansa ja yhdistävät
voimansa, turnipsi irtoaa maasta.
Venäjällä myös
lastenoopperaan panostetaan ja niinpä tämänkin esityksen laulajat olivat erittäin
taitavia. Eniten tykästyin koiraa esittäneeseen Shota Chibiroviin ja kissaa
esittäneeseen Anna Barhatovaan. Molemmilla oli tosi upean täyteläiset äänet.
Itse musiikissa
kuului kaikuja Venäjän eli alueiden lauluista. Jopa minä olin tunnistavinani
muutaman viittauksen, joten paikallisille niitten täytyi olla vielä selvempiä.
Pääosan säestyksestä hoiti piano, mutta myös muutamia muita instrumentteja
(balalaikka, edellä mainittu triangeli ja mm. puulusikat) oli mukana. Ihan
mukavaa musiikkia mielestäni.
Tässäkin
oopperassa oli panostettu puvustukseen. Ihan kaikkia eläimiä lapsikatsojat
eivät kyllä näyttäneet ensi näkemältä tunnistavan (ainakin vieressäni istunut
pikkupoika ei tunnistanut hiirtä, vaikka se aikuiskatsojalle oli kyllä
ilmiselvä hiiri), joten toki asuissa oli vähän luovuutta käytetty. Minusta
esitys oli kuitenkin oikein mukava: tarina oli opettavainen, laulujenkin
sanoista sai selvän ja mukana oli vielä selostajakin, joka vielä selvensi
tarinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti