Igor Stravinskyn
satuoopperaa Satakieli alettiin yleisemmin esittää Venäjällä vasta perestroikan
jälkeen (edellinen esitys oli ollut heti vallankumouksen jälkeen). Ilmeisesti
oopperan teemaa pidettiin vähän vaarallisena Neuvostoliiton aikaan; siellä kun
oli totuttu lukemaan viestejä rivien välistä. Lännessä oopperaa on esitetty
jonkin verran yhdistettynä johonkin toiseen oopperaan, sillä sen kesto on vain
45 minuuttia. Ooppera kertoo Kiinan keisarista, joka on kuullut kehuttavan
satakielen laulua. Hän saa houkuteltua satakielen esiintymään hovissaan ja
kaikki ovat ihastuksissaan tämän kauniista laulusta. Sitten Japanin lähettiläät
tuovat keisarille lahjaksi mekaanisen linnun, jonka laulun aikana satakieli
pakenee hovista. Keisari suuttuu tästä niin, että kieltää satakielen paluun
hoviin ja julistaa mekaanisen linnun hovin ykköslinnuksi. Lopussa, keisarin
maatessaan kuolinvuoteellaan, satakieli palaa ja lumoaa jopa kuoleman, niin
että tämän poistuu ja keisari paranee.
Tämä ooppera on
siltä ajalta, kun Stravinsky vielä asui Venäjällä ja sen musiikki on suorastaan
runollista, paikoitellen jopa unenomaista eli sopii hyvin satuun. Yleisössä olikin
runsaasti lapsia ja sen vuoksi yleisöstä lähti koko oopperan ajan tasainen
taustahumina (kuiskauksia yms), jolloin musiikin hiljaisemmat kohdat varsinkaan
eivät päässet täysin oikeuksiinsa. En tiedä, johtuiko se taustahälystä, mutta
en myöskään löytänyt tällä kertaa ketään suosikkia laulajien joukosta.
Sen sijaan
lavastusta ja puvustusta on pakko kehua ehdoitta. Niiden suunnittelusta vastasi
Vladimir Fider. Lavastus oli varsin yksinkertainen ja se koostui eräänlaisista punoksista
tehdyistä seinistä, joihin oli maalattu kiinalainen keisaria merkitsevä kirjainmerkki.
Esityksessä oli paljon myös muita viittauksia Kiinaan: mukana oli useita paperilyhtyjä
ja jopa pari lohikäärmettäkin! Kun tähän
vielä lisätään erittäin värikylläinen ja kiinalaisvaikutteinen puvustus, niin
yleisvaikutelma oli todella näyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti