Kun
Kansallisooppera ilmoitti, että Klockriketeatern ja The Crossing –kuoro vierailevat
Alminsalissa syksyllä 2019, tavailin tovin esityksen (Aniara) kuvausta ja mietin,
että mikähän juttu tämä oikein on. Esittelytekstin perusteella en osannut
oikein sijoittaa Aniaraa mihinkään lokeroon ja olin hieman hämmentynyt. Päädyin
kuitenkin ostamaan esitykseen lipun mielessäni pyörivistä pienistä
kysymysmerkeistä huolimatta.
Ja onneksi ostin, sillä
ilta oli erikoisuudestaan huolimatta mieleenpainuva. Jopa Alminsali oli
muokattu uuteen uskoon esitystä varten. Katsojat eivät istuneet sen normaaleilla
istuinpaikoilla, vaan katsomot oli rakennettu näyttämön sivuille. Toki tämä
tarkoitti sitä, että esiintyjät olivat osan aikaa aina selin jompaankumpaan katsomon
osaan, mutta toisaalta esiintyjät olivat kirjaimellisesti lähellä katsojia.
Aniaran tapahtumat
sijoittuvat tulevaisuuteen, jolloin avaruusmatkailu on arkipäivää. Aniara – avaruusalus
– on matkalla Marsiin, kun siihen osuu asteroidi ja se harhautuu
korjaamattomasti kurssiltaan. Matkustajat koettavat sopeutua omalla tavallaan
ikuiseen harhailuun loputtomassa avaruudessa, mutta lopullinen tuhoutuminen
lähestyy.
Esityksen musiikin on säveltänyt
Robert Maggio ja libretto on Dan Henriksonin käsialaa ja se perustuu Harry
Martinsonin teokseen Aniara vuodelta 1956. Liiasta helppotajuisuudesta esitystä
ei voi syyttää. Ilman ohjelmalehtistä en varmasti olisi ymmärtänyt teoksesta kovinkaan
paljoa. Sen avulla pysyi sentään jotenkuten kärryillä siitä, mitä milloinkin
tapahtui. Esitys oli kaksikielinen: suurin osa tekstistä esitettiin sekä
ruotsiksi että englanniksi; mutta tekstin ymmärtäminen ei välttämättä tarkoittanut
vielä tapahtumien ymmärtämistä. Näyttämön tunnelma oli hieman unenomainen,
mystinen.
Musiikillisesti esitys
oli kuitenkin nappisuoritus. Pidin Robert Maggion sävellyksestä ja Aniara Band
Finland oli orkesteri paikallaan. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin yhdysvaltalainen
kuoro The Crossing. Olen kuullut paljon erilaisia kuoroja elämäni aikana, mutta
The Crossingin tasoiseen joukkoon törmää todella harvoin. Mielettömän
ammattitaitoisia laulajia, jotka kykenivät harmonisesti laulamaan jokainen omaa
stemmaansa. Heidän laulamistaan olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan, se suorastaan
hyväili korvia. Toivottavasti tämä ei jää heidän ainoaksi Suomen vierailukseen.
Kuoron lisäksi myös
Miiman (tekoäly) roolin esittänyt Antti Silvennoinen oli aivan huikea. Hän on Wusheng
Companyn taiteellinen johtaja ja oli tehnyt myös Miiman Peking-oopperan
koreografian muotokieleen perustuvan koreagrafian. Silvennoisen esitystä ei voi
kutsua muuta kuin lumoavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti