Viime vuosina on tullut
ainakin kerran vuodessä käytyä katsomassa Henry Purcellin Dino ja Aeneas
-ooppera erilaisten pienempien oopperaseurueiden esittämänä. Tällä kertaa
vuorossa oli Ooppera Articon tuotanto Koko-teatterissa Helsingin Hakaniemessä.
Artico oli vienyt oopperan tapahtuat nykypäivän Länsi-Afrikkaan. Pääosan (Dido)
laulaja Laura Pyrrö vietti keväällä 2018 aikaa Beninissä suomalais-afrikkalaisessa
taiteilijaresidenssissä, Villa Karossa ja sai siellä idean siirtää oopperan
tapahtumat muinaisesta Karthagosta Länsi-Afrikkaan. Kun mukaan tarttui vielä
runsaasti erilaista rekvisiittaa, niin Koko-teatteriin rakennettiin pala
Afrikkaa.
Teoksen ohjauksesta
vastasi Anselmi Hirvonen ja mielestäni ohjaus oli toteutettu olosuhteet
huomioon ottaen hienosti. Erityisesti pidin teoksen dramaattisesta lopusta. Työryhmän
luoma visuaalinen ilme oli muutenkin kaikin puolin hienosti tehty. Taustalla
vaihtuvia kuvia Beninistä ja esiintyjillä afrikkalaistyylisiä vaatteita ja
koruja aidoista tarvikkeista. Ja täytyy myöntää, että enpä olen aiemmin
nähnytkään afrikkalaista tanssia (Beninistä vasta Suomeen muuttanut tanssija Dominique
Soussou) barokkimusiikin tahtiin. Kieltämättä mieleenpainuvaa!
Säestyksestä vastasi
Ensemble Nylandia, jota on aina ilo kuunnella. Pieni, neljän hengen orkesteri
sopikin oivallisesti soittamaan barokkimusiikkia tähän suhteellisen pieneen
teatteriin. Taustalauluista vastasi (ajoittain hieman epätasaisesti)
Kaari-ensemblen kvartetti.
Pääesiintyjistä pidin
ehdottomasti eniten Ulla Paakkunaisesta Belindan roolissa. Kaunista laulua,
mutta ennen kaikkea ilmeikäistä esiintymistä. Todella hieno roolisuoritus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti