Tiresiaan rinnat Aleksanterin teatterissa, 19.9.2019

Francis Poulencin ooppera Tiresiaan rinnat sai ensi-iltansa toisen maailmansodan jälkeisessä Ranskassa vuonna 1947 ja sen teemat naisen asemasta ja ns. oikeasta lapsimäärästä ovat edelleenkin ajankohtaisia. Ooppera perustuu Guillaume Apollinairen vuonna 1903 kirjoittamaan näytelmään, johon hän lisäsi vähän synkemmän prologin ensimmäisen maailmansodan aikana.

Oopperan juoni on täysin absurdi, vaikka teemoissa on myös vakava puolensa. Thérèse on saanut tarpeekseen naisen elämän rajoituksista,  muuttuu mieheksi ja jättää aviomiehensä. Aviomies toteaa, että jos naiset eivät tee lapsia, niin miesten täytyy ja synnyttää yhden päivän aikana yli 40.000 lasta. Aviomiehen mukaan lapset tekevät hänet rikkaaksi, mutta santarmi ilmoittaa, että lasten suuren lukumäärän vuoksi kansalaiset näkevät nälkää. Lopussa Thérèse palaa kotiin ja kaikki kehoittavat lastentekoon.

Ville Saukkonen oli onnistunut luomaan Aleksanterin teatterin lavalle hersyvän hauskan ja visuaalisesti viihdyttävän oopperan. Kokonaisuus toimi mielestäni loistavasti ja tekijät olivat ilmiselvästi nauttineet teoksen maailman luomisesta. Ooppera oli täynnä pieniä hienoja oivalluksia. Tanssija Oskari Kymäläisen vauva oli esimerkiksi huikean hyvä; erinomainen ja ilmeikäs tanssija. Oivaltavasta visualisoinnista vastaa Joona Huotari ja tarpeistosta Julia Gavrilova sekä Stadin ammatti ja -aikuisopiston Tekstiili ja -muotialan opiskelijat ja opettajat. Lavastus ja puvustus olivat todella hienoja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia riitti. Itse esim. hihittelin pitkään Jumalan urheilusukille.

Poulencin musiikki tässä – hänen ensimmäisessä – oopperassaan poikkeaa selkeästi hänen myöhemmistä oopperoistaan (Karmeliittojen keskusteluja ja Ihmisen ääni). Musiikki vilisee kevyempiä fragmentteja kuten valssi ja polkka, mutta varsinkin Thérèsellä on laulettavana myös hyvin haasteellisia klassisia kuvioita. Kamariorkesteri Ariadnen kapellimestarina toimi Jonas Rannila ja kuorona toimi Helsingin filharmonisen kuoron laulajat. Sekä orkesteri että kuoro olivat ensi-illassa loistavassa iskussa. Tuli suorastaan tunne, että harjoituksia on taatusti voitu pitää riittävästi.  

Myös solistit ylsivät melkein järjestään parhaimpiin esityksiinsä. Illan kuningatar oli luonnollisesti Thérèse/Tiresiaan roolin laulanut Anu Komsi. Upea esitys ja hän sopi rooliinsa kuin se olisi luotu ihan häntä varten. Juha Kotilainen Jumalana ja Jaakko Kortekangas aviomiehenä tekivät hienot, varmat esitykset. Jouni Kokoran santarmi oli erinomainen ja Aki Alamikkotervollekin oli siunautunut hänelle loistavasti sopinut rooli lehtimiehenä/poikana.

Ooppera oli siis kaikin puolin todella onnistunut ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Koska oopperan kesto on vain tunnin, niin myös vähän pienempi ooppera-fani voi hyvin käydä sen katsomassa. Ooppera esitetään suomeksi ja käsiohjelma sisältää libreton, joten juontakin on helppo seurata. Näytöksiä on vielä kaksi jäljellä (21. ja 22.9.), joten kipin kapin ostamaan lippuja https://www.ticketmaster.fi/.