Three Sisters who were not Sisters ja Bertha Musiikkitalon Sonoressa, 2.9.2022

Sibelius Akatemian opiskelijat päättivät ilahduttaa musiikin ystäviä kahdella Suomessa aiemmin esittämättömällä Ned Roremin pienoisoopperalla. Katsomoon olisi mahtunut enemmänkin väkeä, mutta esityksen markkinointi oli niin minimaalista, että kaikki eivät varmaan edes olleet kuulleet koko projektista. Mukana produktiossa olivat sopraano Yolanda Harding, sopraano Emma Hartikainen, mezzosopraano Lotta Pylkäs, tenori Niilo Erkkilä, baritoni Sakari Topi ja pianisti Reetta Järä.

Ensin he esittivät oopperan nimeltä Three sisters who were not sisters. Se kertoi viidestä lapsesta, jotka päättivät leikkiä murhaleikkiä, jossa vuoron perään jokainen kuoli ja välilä heräili henkiin ja murhaajakin jäi vähän mysteeriksi. Hieman absurdi teos, hyvä musiikki sekä innostuneet esiintyjät tekivät ainakin minuun positiivisen vaikutuksen.

Toinen Roremin ooppera oli Bertha, jonka Rorem sävelsi Metropolitan oopperalle lastenoopperaksi. Kun teos valmistui, niin Metropolitan ei huolinutkaan sitä, mitä en ehkä hirveästi ihmelle, sillä lastenoopperaksi teos oli aika persoonallinen. Se kertoo Norjan kuningattaresta Berthasta, joka on aika kajahtanut ja rakastaa sotimista. Hän tekee kaikenlaisia mielettömiä temppuja voidakseen jatkaa sotimista ja jälleen näyttämöllä syntyy ruumiita jatkuvalla syötöllä. Bertha oli vielä absurdimpi kuin ensin esitetty ooppera, mutta yleisöllä oli varsin hauskaa sitä katsoessaan. Lotta Pylkäs oli suorastaan hulvaton Berthana. Ja Martina Roosin ohjaus oli kyllä muutenkin todella onnistunut. En ollut aiemmin kuullut yhtään Roremin oopperaa, mutta näiden kahden teoksen jälkeen voisin hyvin mennä kuuntelemaan hänen täyspitkiä oopperoitaankin.