Vähältä piti, että Estonia-teatterin esitys Paul
Hindemithin oopperasta Cardillac ei jäänyt minulta näkemättä. Olin vihdoin
löytänyt kalenteristani sille sopivan päivän viime keväänä, kun pääesiintyjä
sairastui ja esitys peruttiin. Onneksi sain siirrettyä lippuni vuotta myöhemmäksi
tähän Cardillacin viimeiseen esitykseen. Esityksen jälkeen olin vielä
onnellisempi siitä, että en missannut sitä.
Cardillac kertoo tarinan kultasepästä, joka rakastuu
omiin luomuksiinsa niin valtavasti, että ei voi enää luopua niistä. Kun joku
asiakas ostaa jonkun korun, Cardillac surmaa ostajan ja ottaa korun takaisin
itselleen. Tarina on aika nyrjähtänyt, mutta niinhän Hindemithillä yleensä on.
Teoksen musiikki on myös hyvin tunnusomaista Hindemithiä. Itse pidin musiikin
dramaattisuudesta.
Mielestäni Estonia-teatteri oli onnistunut kokoamaan
teokseen erinomaisen työryhmän, joka oli onnistunut luomaan ehjän esityksen. Teoksen
erittäin onnistuneesta ohjauksesta vastasi suomalainen Vilppu Kiljunen. Sen
dramaattisuutta tuki myös lavastus ja puvustus (Kimmo Viskari). Lavastus oli
pääosin punaista geometriaa ja puvustuksessa luotettiin perusväreihin
(punainen, musta, valkoinen) sekä runsauteen. Viskari sai yhdessä valaistuksen
suunnitelleen Anton Kulaginin kanssa luotua erittäin visuaalisen oopperan, jota
oli nautinto seurata. Kaksi tuntia tuntui todella lyhyeltä ajalta tämän
oopperan parissa. Isot aplodit Estonia-teatterille teoksen ottamisesta
ohjelmistoon! Päätöstä on varmaan mietitty tovi, sillä teos ei kuulu
takuuvarmoihin klassikoihin ja suurelle yleisölle vähän tuntemattomampien teosten
esittäminen on kansallisoopperoillekin jo ihan taloudellinenkin riski. Mutta
joskus riskin ottaminen kannattaa.
Estonia-teatterin kuoro oli jälleen kerran hyvässä
iskussa sekä äänellisesti että liikekieleltään. Oopperan pääroolin lauloi
kunniakkaasti Rauno Elp. Oma suosikkini esiintyjistä oli Ladyn roolin laulanut Heli
Veskus. Hän oli suorastaan loistava roolissaan. Myös Cardillacin tyttären
roolin laulanut Helen Lapalaan suoriutui oikein hyvin. Hän oli sopivan
tyttömäinen ja hämmentynyt ja ääni soi oikein kauniisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti