Åbo Svenska Teatern toi suurelle näyttämölleen Ville
Saukkosen ohjaaman Johann Adolph Hassen säveltämän barokkioopperan Marc’Antonio
e Cleopatra (Marcus Antonius ja Kleopatra). Ja siitä heille suuri kiitos!
Hassen oopperat ovat loistaneet poissaolollaan Suomessa ja se on suunnaton
sääli. Vaikka tätä oopperaa esitettiinkin vain kolme kertaa ja vieläpä
nimestään huolimatta varsin pienellä näyttämöllä, niin aina voi toivoa, että se
saisi toisen esityskierroksen vaikkapa Aleksanterin Teatterissa Helsingissä,
minne se sopisi aivan loistavasti.
Hassen ooppera on niin sanottu serenata eli teos, jossa
on 2-4 laulajaa ja pituus on täysmittaista barokkioopperaa lyhyempi. Tämänkin
teoksen kesto oli väliaikoineen vain kaksi tuntia 15 minuuttia. Juoni kertoo
Marcus Antoniuksen ja Kleopatran viimeisistä päivistä ennen heidän
itsemurhiaan.
Teoksen olisi tunnistanut Ville Saukkosen ohjaukseksi ilman
ennakkotietojakin, sillä lavastus oli yksinkertainen (vain muutamia laatikkoja)
ja mukana oli – kuten aina – videoprojisointeja taustalla sekä tanssija. Projisointeihin
en juuri kiinnittänyt huomiota, sillä laulu vei huomioni lähes täysin, mutta
Sami Saikkosen tanssi (Anubis-jumalana) oli jännittävää. Ja loppukohtauksen
kunnianosoituksessa ajankohdan hallitsijoille (tyypillisiä tuon ajan
vastaaville teoksille) Saikkonen teki hulppeat roolihahmot kuninkaana ja hänen
puolisonaan.
Musiikista vastasi Kuninkaantien muusikot konserttimestari
Anthony Marinin johdolla. Kuninkaantien muusikot käyttävät periodisoittimia ja
se antoi kyllä todella viehkeän soinnin teokselle. Ja kun esitys oli vielä
ihastuttavan vanhanaikaisessa punaista samettia ja kultakoristeluja tursuavassa
teatterissa, niin jo ympäristö viritti barokkimusiikkia kuuntelemaan.
Kleopatran roolin lauloi suvereenisti Tuuli Lindeberg,
yksi sopraanosuosikeistani, joka jälleen lunasti kaikki häneen asetetut
odotuksen. Roolia ei voi parhaalla tahdollakaan väittää helpoksi laulaa, mutta
Lindebergin taipuisa, monisävyinen ja voimakas ääni suoriutui vaikeimmistakin
kuvioista. Jo yksin Lindebergin ääni oli Turun matkan väärtti! Marcus
Antoniuksen roolin lauloi kontratenori Teppo Lampela, joka myöskin suoriutui
urakastaan oikein hyvin; ei ehkä ihan yhtä loistokkaasti kuin Lindeberg, mutta
hienosti silti.
Upean laulun lisäksi päähenkilöt myös eläytyivät
rooleihinsa koskettavasti. Henkilökohtaisesti itse pidin ensimmäisen näytöksen
intensiteetistä vielä enemmän kuin toisen näytöksen itsemurhaan ajautumisesta.
Päähenkilöiden välinen intohimo suorastaan hehkui heidän äänessään ja
ilmeissään. Teatterisalin pienuus teki katsojasta kuin tirkistelijän
esiintyjien luomiin tunteisiin. Esityksen kohokohtia olivat myös Lindebergin ja
Lampelan duetot. Heidän äänensä soivat niin kauniisti yhteen, että siitä riitti
herkuteltavaa vielä pitkälle bussimatkalle kotiinkin!
 |
| Åbo Svenska Teatern |
 |
| Teatterisali |
 |
| Esiintyjät ja ohjaaja Ville Saukkonen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti