maanantai 5. helmikuuta 2018

La belle Hélène Süreyyan oopperatalossa Istanbulissa, 3.2.2018


Vietin erittäin mielenkiintoisen viikonlopun Istanbulissa tutustumalla sen historiallisiin nähtävyyksiin. Mutta eihän viikonloppu tietenkään olisi ollut täydellinen ilman vierailua paikallisessa oopperassa. Turkin Kansallisoopperalla (ja -baletilla) on kaksi näyttämöä Istanbulissa. Euroopan puolella Atatürk Kulttuurikeskus ja Aasian puolella Kadiköyssa sijaitseva pienempi talo Süreyya Oopperatalo. Minä vierailin Süreyyassa, joka on rakennettu vuonna 1927, mutta siirtyi Kansallisoopperan käyttöön restauroinnin jälkeen vasta vuonna 2007. Matka vanhassa kaupungissa (Sultanahmetissa) sijaitsevasta hotellistani tähän oopperaan oli hieman pitkähkö, mutta ehdottomasti sen arvoinen: ensin matka lauttasatamaan Eminönüün, sitten lautalla salmen poikki Kadiköyhyn ja sieltä vielä kevyt kävelylenkki oopperaan.

Itse oopperatalo muistuttaa varsin paljon eurooppalaisia esikuviaan. Sisustuksesta löytyy art decon piirteitä ja teatterisali on koristeltu frescoin. Vaikka tuolit ovat sisustukseen sopivasti punaista samettia, niin katsomo oli itse asiassa erittäin mukava ja tilava, joten kymmenen vuoden takainen restaurointi oli myös siinä mielessä onnistunut.

Süreyyassa näkemäni esitys oli Jacques Offenbachin La belle Hélène (Kaunis Helena) – opéra bouffe (tai operetti), joka kertoo Parisin ja Troijan Helenan tarinan ennen Troijan sotaa. Teos esitettiin turkiksi, turkinkielisellä tekstityksellä, mutta onneksi olin tutustunut librettoon ennen matkaani, joten pysyin suht hyvin kärryillä juonesta, vaikka en puheosuuksia ymmärtänytkään. Ohjaaja oli mahdollisesti tehnyt niihin hieman muutoksia, sillä alkuperäisessä teoksessa Paris ei ainakaan missään vaiheessa laula pätkää ”Are you lonesome tonight” –kappaleesta, kuten tässä esityksessä kävi.

Teoksen lavastus oli yksinkertainen: divaani ja muutama porrastus ja silloin tällöin lavalla käväisevät kolme tuolia ja pöytä. Puvustus oli värikäs ja osittain kimalteleva (Helenan asut olivat täynnä paljetteja). Mielestäni molemmat sopivat erittäin hyvin ohjaukseen.

Offenbachin musiikki on todella kaunista ja sitä olisi kyllä kuunnellut enemmänkin kuin mitä tässä teoksessa oli tarjolla. Sama pätee myös parhaiden solistien esityksiin. Pääosan eli Troijan Helenan esittäjä Hande Soner Ûrben oli henkeäsalpaavan hyvä laulaja ja hänelle olisi suonut paljon lisääkin laulettavaa. Myös Helenan miehen Menelaoksen esittäjä Cenk Biyik ja Agamemnonin esittäjä Alper Göceri tekivät minuun erinomaisen vaikutuksen. Turkissa näyttää olevan paljon hienoja oopperalaulajia. Voin siis täysin sydämin suositella kaikille Turkin kävijöille tutustumista myös paikallisiin oopperoihin (Turkin Kansallisoopperan näyttämöitä löytyy peräti kuudesta eri kaupungista).

Süreyya oopperatalo


Sali


Esiintyjät





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti