Vietin erittäin mielenkiintoisen viikonlopun Istanbulissa
tutustumalla sen historiallisiin nähtävyyksiin. Mutta eihän viikonloppu tietenkään
olisi ollut täydellinen ilman vierailua paikallisessa oopperassa. Turkin Kansallisoopperalla
(ja -baletilla) on kaksi näyttämöä Istanbulissa. Euroopan puolella Atatürk Kulttuurikeskus
ja Aasian puolella Kadiköyssa sijaitseva pienempi talo Süreyya Oopperatalo. Minä
vierailin Süreyyassa, joka on rakennettu vuonna 1927, mutta siirtyi
Kansallisoopperan käyttöön restauroinnin jälkeen vasta vuonna 2007. Matka
vanhassa kaupungissa (Sultanahmetissa) sijaitsevasta hotellistani tähän oopperaan
oli hieman pitkähkö, mutta ehdottomasti sen arvoinen: ensin matka
lauttasatamaan Eminönüün, sitten lautalla salmen poikki Kadiköyhyn ja sieltä
vielä kevyt kävelylenkki oopperaan.
Itse oopperatalo muistuttaa varsin paljon eurooppalaisia
esikuviaan. Sisustuksesta löytyy art decon piirteitä ja teatterisali on
koristeltu frescoin. Vaikka tuolit ovat sisustukseen sopivasti punaista
samettia, niin katsomo oli itse asiassa erittäin mukava ja tilava, joten
kymmenen vuoden takainen restaurointi oli myös siinä mielessä onnistunut.
Süreyyassa näkemäni esitys oli Jacques Offenbachin La
belle Hélène (Kaunis Helena) – opéra bouffe (tai operetti), joka kertoo Parisin
ja Troijan Helenan tarinan ennen Troijan sotaa. Teos esitettiin turkiksi,
turkinkielisellä tekstityksellä, mutta onneksi olin tutustunut librettoon ennen
matkaani, joten pysyin suht hyvin kärryillä juonesta, vaikka en puheosuuksia
ymmärtänytkään. Ohjaaja oli mahdollisesti tehnyt niihin hieman muutoksia, sillä
alkuperäisessä teoksessa Paris ei ainakaan missään vaiheessa laula pätkää ”Are
you lonesome tonight” –kappaleesta, kuten tässä esityksessä kävi.
Teoksen lavastus oli yksinkertainen: divaani ja muutama
porrastus ja silloin tällöin lavalla käväisevät kolme tuolia ja pöytä. Puvustus
oli värikäs ja osittain kimalteleva (Helenan asut olivat täynnä paljetteja).
Mielestäni molemmat sopivat erittäin hyvin ohjaukseen.
Offenbachin musiikki on todella kaunista ja sitä olisi
kyllä kuunnellut enemmänkin kuin mitä tässä teoksessa oli tarjolla. Sama pätee
myös parhaiden solistien esityksiin. Pääosan eli Troijan Helenan esittäjä Hande
Soner Ûrben oli henkeäsalpaavan hyvä laulaja ja hänelle olisi suonut paljon
lisääkin laulettavaa. Myös Helenan miehen Menelaoksen esittäjä Cenk Biyik ja
Agamemnonin esittäjä Alper Göceri tekivät minuun erinomaisen vaikutuksen.
Turkissa näyttää olevan paljon hienoja oopperalaulajia. Voin siis täysin
sydämin suositella kaikille Turkin kävijöille tutustumista myös paikallisiin
oopperoihin (Turkin Kansallisoopperan näyttämöitä löytyy peräti kuudesta eri
kaupungista).
 |
| Süreyya oopperatalo |
 |
| Sali |
 |
| Esiintyjät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti