Vihdoin viimein sain lähdettyä katsomaan Estonia-teatteriin
Eino Tambergin oopperan Cyrano de Bergerac. Tamberg sävelsi teoksen Jaan
Krossin librettoon jo vuonna 1975 ja siitä on Virossa tehty useita uudelleenohjauksia.
Nykyinen versio on vuodelta 2005, jossa on käytetty osia vuoden 1995 version
lavasteista ja puvustuksesta. Tambergin Cyrano on yksi Viron tunnetuimmista
oopperoista.
Katsomossa oli helppo huomata, että teos on ollut jo
melko kauan ohjelmistossa, sillä esitys ei ollut lähellekään loppuunmyyty ja ainakin
koko minun lähiympäristössäni useamman metrin säteellä oli lähinnä suomalaisia
katsojia. Aivan kuin olisi ollut kotona Helsingissä! Mutta paikalla ollut
yleisö oli kyllä tyytyväistä näkemäänsä ja esitys sai lopussa lämpimät aplodit.
Cyrano de Bergeracin tarina on meille monille tuttu.
Siitä on tehty lukuisia elokuvia ja useimmat ovat nähneet ainakin yhden
elokuvan aiheesta. Ja onpa siitä tehty useampi oopperakin. Lyhyesti sanottuna,
ooppera kertoo Cyranosta, joka on loistava sanankäyttäjä ja miekkailija. Hän on
salaa rakastunut serkkuunsa Roxaneen, mutta ei usko saavansa vastarakkautta
rumuutensa vuoksi. Roxane on ihastunut nuoren Christianin ulkonäköön ja luulee
rakastuvansa myös hänen luonteeseensa, kun Cyrano kirjoittaa Christianin
puolesta kirjeitä tälle. Kun Christian kuolee taistelussa, Roxane menee
luostariin, jossa Cyrano vierailee häntä tapaamassa. Lopulta Roxanelle selviää
oikea kirjeiden kirjoittaja ja hänen rakkautensa kohde - juuri kun Cyrano
kuolee väijytyksessä saamiinsa vammoihin.
Teoksen lavastus oli todella niukka, mutta riitti hyvin
teoksen taustaksi. Puvustus oli hieman karkkimaisesti toteutettua viitteellistä
epookkia. Kaiken kaikkiaan molemmat sopivat hyvin teokseen ja parvekekohtaus,
jossa Roxane lauloi aitiosta, oli suorastaan herttainen. Tätä oopperaa voi
kuvata hyväksi viihteeksi. Musiikki oli reipasta ja esitys vauhdikas ja
tunteisiin vetoava. Loppupuolen nunnien kuoro latinaksi laulettuine
rukouksineen oli myös hyvin vaikuttava.
Esiintyjäkaarti oli myös hyvin onnistunut. Pidin sekä
itse Cyranosta (Rauno Eip) että Roxanesta (Kadri Kipper), mutta ehkä suurin
suosikkini oli Kreivi de Guichen roolissa laulanut Jassi Zahharov. Myös
Christianin roolin laulanut Mehis Tiits oli positiivinen yllätys. Ihan
virheettä esitys ei tosin sujunut, mutta yleisvaikutelma oli oikein
positiivinen.
Esitystä voi hyvin suositella, jos haluaa kuulla
viihdyttävää oopperaa. Vaikka loppu ei nyt varsinaisesti ole iloinen, niin
kokonaisuutena ooppera on enemmän kevyt kuin synkkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti