Sibelius-Akatemian
opiskelijoiden tämään kevään oopperaproduktio on barokkiooppera, tällä kertaa Georg
Friedrich Händelin Alcina. Näin tämän oopperan viimeksi puolitoista vuotta
sitten Vaasassa, missä solistit tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olisin
mielelläni siis kuullut oopperaluokalta jonkun muun Händelin teoksen (hänellähän
riittää oopperoita, joita Suomessa ei ole koskaan esitetty), mutta parempi
Alcinakin kuin ei mitään.
Kertauksena vielä
oopperan juoni. Bradamanten rakastettu Ruggiero on kadonnut ja löytyy Alcinan
hallitsemalta saarelta. Alcina on taikonut useita ihmisiä valtaansa ja lumonnut
täysin Ruggieron. Bradamante pukeutuu
mieheksi lähtiessään pelastamaan rakastettuaan Melisson kanssa ja tietysti
Alcinan sisar Morgana, joka on naimisissa Oronten kanssa, rakastuu häneen. Bradamante
saa suurella vaivalla ja Melisson avulla murettua taian ja Ruggiero vapauttaa muut
lumotut. Alcina menettää taikavoimansa ja Morgana ja Orente palaavat yhteen. Höperö
juoni siis, mutta onneksi se ei vaikuta musiikkiin.
Ihan kaikki laulajat
eivät selvästikään olleet täysin kotonaan barokkioopperan parissa, mutta eihän
se mikään ihme olekaan, sillä barokkiooppera on tavattoman vaativa laji. Se
vaatii laulutekniikkaa, joka ei ole kaikille laulajille luontaista.
Illan tähti oli Morganan
roolin laulanut Minna-Leena Lahti. Ihailin häntä jo luokan edellisessä
produktiossa (Lucretian raiskaus) ja Alcinassa hän oli aivan omaa luokkaansa. Jos
tämä laulaja ei tee hyvää kansainvälistä uraa, niin olen ihmeissäni. Myös
Alcinan roolissa esiintynyt Réka Bata oli alkukankeuden jälkeen vakuuttava ja
sai luotua hienoa tunnelatausta Alcinan aarioihin. Pidin myös Melisson roolissa
laulaneesta Jussi Vänttisestä. Oikein lupaavan kuuloinen ääni, jota kuulisin
mielelläni lisää jatkossa.
Orkesterimontussa soitti
Sibelius-Akatemian barokkiorkesteri kapellimestarinaan taiwanilainen I-Han Fu.
Oopperan ensimmäiset minuutit orkesteri soitti täysin epäbalanssissa ja teosta
ei edes Händeliksi tunnistanut. Sitten orkesteri onneksi sai soitosta kiinni ja
loppu menikin ihan kiitettävästi.
Oopperan ohjauksesta
vastasi Vilppu Kiljunen. Yleisesti ottaen pidin ohjauksesta, mutta lopun
muoviorgiota en ihan tajunnut. Jos kyseessä oli kannanotto kiertotalouden
puolesta, niin ei se kyllä ihan silti minun silmissäni vaikuttanut. Lavastuksesta
vastasi Sirje Ruohtula ja työryhmä.Teos ei turhilla lavasteilla koreillut:
käytännössä mukana oli muovia ja parit portaat ja siinäpä lavasteet sitten
olivatkin. Ratkaisu oli oikeastaan aika toimiva, vaikka olikin hieman karu. Oopperan
puvustus (Aalto-yliopiston työryhmä: Riikka Mäntymaa, Elina Ström ja Csilla
Szlovák) oli mielestäni onnistunut: ajaton mutta moderni.
Sibelius-Akatemian
opiskelijoiden oopperaproduktioita on aina mielenkiintoista käydä katsomassa.
Joskus tulokset ovat iskevämpiä kuin toisinaan, mutta opiskelijoiden kehitystä
on aina kiinnostavaa seurata. Suosittelen lämpimästi tätäkin oopperaa pienistä
kauneusvirheistä huolimatta. Esitys varmaan hioutuu vielä varmempaan kuntoon
ajan kanssa ja esityksiä on vielä pari jäljellä (toinen niistä Järvenpäässä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti