Kung Karls jakt Helsingin konservatorion konserttisalissa, 7.4.2019

Tämä oli kolmas kerta kuin näin Suomen ensimmäiseksi oopperaksi kutsutun Fredrik Paciuksen Kung Karls jakt -oopperan (Kaarle-kuninkaan metsästys) vuodelta 1852 oopperalavalla. Edellisestä kerrasta on tosin jo hieman aikaa, joten ihan mukava oli verestää vanhoja muistoja. Metropolia esittää teosta Helsingin konservatorion konserttisalissa Ruoholahdessa, ihan metroaseman vieressä. 

Teoksen ruotsinkielinen  libretto on Sakari Topeliuksen käsialaa. Teos ei nyt ehkä ole ihan maailman huippua, mutta saavutti aikoinaan suuren suosion ja ns. ensimmäisenä suomalaisena oopperana sillä on tietty ikoninen asema edelleeen.

Oopperan juoni kertoo kuningas Kaarle XI:n 16-vuotiaana tekemästä metsästysretkestä Ahvenanmaalle vuonna 1672. Itse metsästysretki on tositapahtuma, mutta muut oopperan tapahtumat ovat Topeliuksen mielikuvituksen tuotetta. Oopperassa nuori ahvenanmaalainen Jonathan surmaa hirven, jota kuningas on väijynyt. Kuninkaan hirven surmaaminen on merkittävä rikos ja Jonathan tuomitaan teosta kuolemaan. Samanaikaisesti Jonathanin rakastettu Leonora saa selville aatelismiesjoukon suunnitelman vallankaapauksesta. Leonora paljastaa juonen ja kuningas armahtaa kiitokseksi Jonathanin.  

Ville Sandqvistin ohjaus oli melko pelkistetty. Lavastus oli lähes olematonta ja enemmän huomiota oli kiinnitetty pukuihin (Riina Nieminen). En ole koskaan kuullut laulajien äänien kaikuvan niin voimalla Konservatorion konserttisalin lavalla kuin tässä oopperassa. Osasyynä lienee ollut se, että näyttämö oli niin tyhjä lavasteista. Sandqvist oli tehnyt mielenkiintoisen ratkaisun, jossa Helsingin filharmonin kuoro mustissa kuoroasuissaan lauloi näyttämön nurkassa. Alussa se näytti hieman hassulta, mutta ei se loppujen lopuksi ollut huono ratkaisu. Myös kaksi ns. agenttia hieman täyttivät juonen tyhjiä kohtia ihan mukavan viihdyttävästi. Jakoivatpa he yhdessä välissä myös markkinakarkkeja yleisölle!  

Solistien taso vaihteli, mutta kaksi heistä oli mielestäni ylitse muiden. Leonoran roolissa laulanut Laura Juvonen teki todella vaikutuksen äänellään ja esiintymisellään. Myös Samuli Takkula onnistui Gustaf Gyllenstjernan roolissa erinomaisesti. Oopperan musiikki on varsin vaihtelevaa, joten se vaatii myös orkesterilta paljon. Kapellimestari Sasha Mäkinen johti Helsinki Metropolitan orchestraa ja ainakin minusta soitto kuulosti oikein hyvältä.