maanantai 8. huhtikuuta 2019

Tapiola Sinfonietta ja Tuuli Takala Tapiolasalissa, 5.4.2019

Tapiola Sinfoniettan konsertti solistina Tuuli Takala oli mitä mahtavin aloitus viikonlopulle! Konsertti alkoi Darius Milhaudin pienoisbaletilla Maailman luominen vuodelta 1924. Teoksessa oli jännittäviä jazz-vaikutteita ja pidin siitä kovasti.

Konsertin ehdoton helmi oli kuitenkin Tuuli Takala, joka esitti Claude Debussyn Ariettes oubliées -laulut kokoelmasta C’est l’extase sekä La mer est plus belle -laulun kokoelmasta Trois mélodies. Laulut on sävelletty Paul Verlainen runoihin ja orkestroinnin on tehnyt Robin Holloway.

Innostuin Tuuli Takalasta muutamia vuosia sitten, kun hän esittin Yön kuningatarta Kansallisoopperan Taikahuilussa. Debussyn laulut olivat aivan erityyppisiä kuin Yön kuningattaren rooli, mutta Takalan taituruus niissä oli suorastaan käsittämätöntä. Takalan äänen kauneus ja hänen laulutekniikkansa tekisivät jo yksinäänkin vaikutuksen, mutta äärettömän hieno tulkinta nostaa hänet tähtiluokkaan. Vaikka ei olisi lukenut runoja etukäteen käsiohjelmasta tai nähnyt laulujen tekstitystä takaseinältä, niin runojen tunnelman olisi ymmärtänyt pelkästään Takalan äänestä.

Pidin ehkä eniten Alakuloinen rakkaus -laulusta, mutta Takalan esiintyminen oli niin loistokasta, että kaikki laulut vaikuttivat hyviltä ja kiinnostavilta. Puuhevoset poikkesi reippaudellaan muuten varsin tunteellisista lauluista. Olikin tosi jännittävää nähdä, miten Takalasta tuli näkyviin hieman rempseä esiintyjä sitä esitettäessä. Todellinen ammattilainen!

Viimeisenä numerona Tapiola Sinfonietta esitti Franz Schubertin sinfonian nro 9 (Suuri), jonka on usein todettu olevan klassismin ja romantiikan välisen murroskauden teos. Ja kieltämättä teoksesta löytyi useita erityyppisiä musiikkityylejä. Mietin teoksen aikana useampaan otteeseen, että tästä tulee mieleen sitä ja sitä. Jostain syystä olin itse kuulevinani siinä yhtäläisyyksiä venäläiseen musiikkiin (esim. Tšaikovskiin). Niin suuri ei klassisen muusikin tuntemukseni ole, että uskaltaisin vannoa, että näin on, mutta minun korviini tuttuutta löytyi. Hieno teos joka tapauksessa.

Illan kapellimestarina toimi Mario Venzago. Venzago johti teokset energisesti ja Tapiola Sinfoniettan soittajat pääsivät esittämään parhaintaan. Pakko sanoa, että Venzano teki minuun lähtemättömön vaikutuksen myös siitä syystä, että hän lahjoitti saamansa kukkakimpun minulle konsertin päätteeksi!

Tuuli Takala

Venzanon kukat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti