Avain uniin ja Ihmisääni Göteborgin oopperassa 13.4.2019

Kauniin aurinkoisen sukulointiviikonlopun Ruotsissa kruunasi Göteborgin oopperassa esitetyt kaksi minioopperaa. Oopperoiden yhteisenä teemana kerrotiin etukäteen olevan rakkaus ja illuusio. 

Ensimmäinen niistä oli Bohuslav Martinůn Nyckeln till drömmarna (Avain uniin). Martinů sävelsi vuonna 1957 Julietta nimisen tsekinkielisen oopperan, jonka alaotsikko oli Avain uniin. Säveltäjä itse kirjoitti teoksen libreton Georges Neveux’n näytelmän pohjalta. Martinů oli kuitenkin alunalkaen halunnut oopperasta ranskankielisen, joten hän kirjoitti myöhemmin Juliettan pohjalta lyhyemmän ranskankielisen oopperan Trois fragments de Juliette ja tämä teos esitettiin nyt Göteborgissa. Teos sisältää joitakin kohtauksia Juliettasta, mutta eri järjestyksessä.  

Tarina kertoo Michelistä, joka tulee kaupunkiin etsien Juliettea, jonka äänen hän on kuullut ja rakastunut. Osoittautuu, että Juliette ja kaupungin asukkaat elävät unessa ja heillä ei ole muistoja. Michel torjuu muistojen myyjän yritykset myydä Juliettelle (vääriä) muistoja menneisyydestä ja yrittää kertoa Juliettelle totuuden. Lopuksi Juliettesta lumoutunut Michel kieltäytyy palaamasta todellisuuteen ja liittyy unessa elävien joukkoon.

Illan ohjaaja David Radok oli yhdistänyt illan molemmat oopperat niin, että molemmat esitettiin samoissa puvuissa ja lavastuksessa. Pidin ohjauksesta äärettömästi; mestarillista työtä. Ensimmäisen oopperan tunnelma oli todellakin unenomainen ja lavastuksen (Radok) hämyisyys sekä Dalibor Fenclin luomat videot vain lisäsivät univaikutelmaa.

Musiikillisestikin teos oli vaikuttava. Martinůn musiikki antoi tilaa tunnelmille ja Claire Levacherin johtama Göteborgin oopperan orkesteri teki minuun todella hyvän vaikutuksen. Kerstin Avemo Juliettena ja Joachim Bäcström Michelinä pääparina olivat erittäin hyviä.

Illan toinen ooppera oli Francis Poulencin Vox humana (Ihmisääni). Oopperan libreton on kirjoittanut Jean Cocteau (alun perin tämäkin teos oli näytelmä). 

Tarinassa nainen puhuu hänet jättäneen miehen kanssa puhelimessa. He käyvät läpi suhdettaan ja puhelu katkeaakin useampaan otteeseen. Nainen tunnustaa edelleen rakastavansa miestä ja puhelun lopussa hän puhuu jo itsemurhasta.

Vox humana on ooppera tunteista ja rakkauden illuusiosta; naisesta, joka joutuu lopulta kohtaamaan yksipuolisen rakkauden todellisuuden. Naisen roolin laulanut Kerstin Avemo teki upean roolisuorituksen Poulencin musiikin tukemana. Jännitteen saattoi tuntea katsomossa asti. Sama hämyinen lavastus sopi myös Vox humanaan todella hyvin. Naisen tunteiden voimakkuus nousi esiin hämystä terävänä ja riipaisevana. Esityksen päätyttyä tunsin oloni suorastaan epätodelliseksi, kuten parhaiden oopperoiden jälkeen pitääkin olla. Ehdottomasti yksinäänkin jo Göteborgin matkan arvoinen oopperakokemus!