LENTÄVÄ
HOLLANTILAINEN
Tämän kertaisesta
Richard Wagnerin Lentävästä hollantilaisesta oli paljon etukäteisjuttuja, koska
ooppera oli modernisoitu ja kertoi kirotun purjehtijan sijasta kansainvälisestä
kuvataiteilijasta. En itse aivan varauksettomasti ihastunut tähän
modernisointiin; välillä se mielestäni toimi, välillä ei. Joskus
alkuperäislibreton mukaiset repliikit olivat näyttämön tapahtumiin liitettyinä
suorastaan koomisia, välillä ne taas sopivat ihan mukavasti kontekstiin.
Lavastus oli
rakennettu pyörivän näyttämön ja lasiseinien varaan. Ratkaisu oli mielestäni
onnistunut. Näyttämön taustalla pyöri myös videoprojisointeja, jotka osittain
linkittyivät modernisointiin (ymmärtääkseni jonkinlaista nykyisen some-todellisuuden
kritiikkiä?), osittain tunnelman luomiseen. Jälleen sanoisin, että välillä
toimi, välillä ei. Puvustus oli mielestäni oopperan tasapainoisin osa, joten
siitä täydet pisteet.
Wagnerin musiikki
on kuitenkin todella upeaa ja aina kuuntelemisen arvoista. Oopperassa on kaksi
miehitystä, mikä kannattaa lippua ostaessa muistaa, jos haluaa nähdä jonkun tietyn
laulajan esiintymisen. Tällä kertaa suosikkisolistini oli Sentan roolin
laulanut Pauliina Linnosaari. Mikä ihana Wagner-ääni! Ääni oli herkullinen,
tasainen ja kantava ja olisin voinut kuunnella sitä vielä vaikka kuinka paljon
kauemmin. Toinen näytös, jossa Sentalla on runsaasti laulettavaa, olikin oopperan
kohokohta. Sentan aaria oli nautinnollista kuunneltavaa. Harmikseni suuren suosikkini
Tuomas Katajalan (perämies) aaria ”Mit Gewitter und Sturm aus fernem Meer” oli
tässä ohjauksessa muuntunut flirttilauluksi, joten edes hänen hieno äänensä ei
täysin kyennyt pelastamaan aariaa.
Joka tapauksessa
voin suositella esitystä muillekin vaikkapa vain Wagnerin musiikin tähden. Ooppera
on nähtävissä suorana lähetyksenä verkossa torstaina 24.11. klo 18.55 Yle
Klassisen sivuilla ja Oopperan Stage24:lla.
 |
| Sävelkudos Juha, Kirsti Rantanen 1993 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti