Aino Suomen Kansallisoopperassa, 26.5.2017

AINO

 

Kansallisooppera esitti konserttiversiona Erkki Melartinin vuonna 1909 valmistuneen oopperan Aino. Suorastaan leijailin pilvissä esityksen jälkeen ja en voi kuin kysyä, miksi ihmeessä tätä oopperaa esitetään niin harvoin; Helsingissäkin viimeksi 1940-luvulla!

Melartinin musiikki oli todella hurmaavaa: johtoaiheita lenteli ilmassa Wagnerin malliin jo alkusoitossa. Itselleni tuli musiikista paikoitellen vahvasti mieleen vanhat kotimaiset elokuvat: kesäinen luonto ja lähestyvä myrsky, mikä tietysti sopikin hyvin kalevalaiseen teemaan Ainon sielunkoivusta ja Luonnottaren pojasta Väinöstä. Kansallisoopperan orkesteri kapellimestari Klaus Mäkelän johdolla sai Melartinin musiikin todella elämään.

Solistikaarti oli myös aivan uskomattoman hyvä. Itse hurmaannuin Juha Kotilaisen Väinöön. Sen lisäksi, että Kotilaisen ääni oli fantastisessa iskussa, hän myös koko olemuksellaan, eleillään ja ilmeillään ilmaisi Väinöä (ja tämä oli konserttiesitys!). Huh huh, mikä roolityö! Helena Juntunen Ainona oli myös huikea. Varsinkin toisen näytöksen alku oli käsittämättömän koskettavaa laulua. Jos siinä vaiheessa ei iho mennyt suorastaan kananlihalle Juntusen laulusta, niin sitten ei koskaan. Erittäin hyviä olivat muutkin solistit, mutta nämä kaksi mainitsemaani nousivat vielä astetta korkeammalle minun silmissäni.

Olen kuullut kommentteja, että tästä oopperasta ei oikein saisi näyttämöversiota aikaiseksi, koska tapahtumia ei olisi kovin paljon ja enimmäkseen teoksessa vain lauletaan kalevalaista mittaa. Tähän haluaisin sanoa, että tuo on kyllä pelkkää pötyä. Olen aivan varma, että sopivasti luova tiimi saisi varsinkin nykytekniikan avulla tästä oopperasta suorastaan uskomattoman näyttämöversionkin aikaiseksi. Toivottavasti Kansallisoopperaa ottaa asiakseen jossain vaiheessa tehdä Ainosta myös uuden näyttämöversion tämän upean konserttiversion jatkoksi. Sitä odotellen!

 

Esiintyjät

Ohjelma (copyright Suomen Kansallisooppera)