ONLY THE SOUND
REMAINS
Maaginen. Lumoava.
Mystinen. Olen nähnyt kaikki Kaija Saarikankaan neljä oopperaa ja tämä on
mielestäni ehdottomasti paras niistä. Ooppera koostuu kahdesta osasta, jotka
perustuvat japanilaisiin n͞o-näytelmiin (Aina vahva ja Höyhenviitta). Itse pidin kaikkein eniten
ensimmäisestä osasta.
Peter Sellarsin
ohjaus on todella upea. Teoksesta näki, että tekijät olivat tehneet töitä
yhdessä ennenkin; niin hienosti musiikki, lavan tapahtumat ja valaistus
toimivat yhdessä. Saariahon musiikki oli taianomaista. Taustalla ei ollut
kokonaista orkesteria vaan kantele, huilu, perkussio ja jousikvartetti Meta4. Ja
tietenkin elektroninen äänenkäsittely oli yksi osa oopperaa. Neljä hengen
solistiryhmä toimi välillä kertojana, välillä osallistujana tarinoissa. Teoksen
aikana kantele ja huilu ikään kuin osallistuivat keskusteluun henkilöiden
kanssa. Ja elektroninen äänenkäsittely loi unenomaisia tunnelmia kaikujen
avulla. Valaistuksen (James F. Ingalls) luomat varjot suurenivat ja pienenivät
kuin oopperan lisähenkilöinä.
Solisteina
lauloivat bassobaritoni Davone Tines ja kontratenori Anthony Roth Costanzo.
Molemmat olivat erinomaisia, mutta erityisesti Roth Costanzon ääni sopi rooliin
mielettömän hyvin. Hän esitti molemmissa osissa henkeä ja hänen elektronisesti
tehostettu korkea äänensä totisesti loi aavemaisen vaikutelman.
Oikeastaan voi
sanoa, että tässä oopperassa ei heikkoa lenkkiä ollutkaan ja koko tekijä- ja
esiintyjäjoukon voi hyvin listata kehuissa. Teos jatkaa Helsingistä matkaa
muihin oopperataloihin, joten jos tulee tilaisuus nähdä ooppera jossain
muualla, niin suosittelen lipun ostoa todella lämpimästi.
 |
| Esiintyjät ja Kaija Saariaho keskellä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti