JUDITHA TRIUMPHANS
Kajsa Dahlbäckin
jatkotutkintokonsertti Antonio Vivaldin ainoasta säilyneestä oratoriosta
Juditha triumphans devicta Holofernis barbarie esitettiin Helsingin
Saksalaisessa kirkossa lähes pelkästään naisvoimin. Kaikki solistit ja kuoro
olivat naisia, mutta säestäneessä Suomalaisessa barokkiorkesterissa oli pari
miestäkin mukana. Joskus on epäilty, kuinka hyvin näinkin sotainen musiikki
sopii naisten esitettäväksi, mutta eilinen ilta osoitti, että epäilyille ei ole
mitään aihetta.
Jo oratorion
alku, jossa kuoro marssi kuin sotajoukko paikalle, läppäisi epäilijöitä
poskelle. Kuoro (Akademiska Damkören Lyran) osoitti muutenkin kykenevänsä sekä
laulamaan että esiintymään hienosti. Juhlakohtaus oli mahtava ja todella nautin
heidän johtajansa Jutta Seppisen työskentelystä illan aikana – hänen koko
olemuksestaan loisti suunnaton musiikin tekemisen ilo.
Myös illan
solistit olivat ilahduttavia. Kaikkein eniten pidin henkilökohtaisesti Holofernesta
esittäneestä Katariina Heikkilästä; hänen ääneensä on niin herkullisen
täyteläinen. Mutta mukavaa kuunneltavaa olivat muutkin solistit. Teos ei ole
varsinaisesti helppo laulettava, sen verran paljon siihen sisältyy kuvioita ja
osassa aarioista solistit joutuivat venymään todella mittavalle äänialueelle.
Pidin myös siitä,
että esittäjät eivät vain pönöttäneet yleisön edessä, vaan ohjaukseenkin oli
olosuhteiden puitteissa satsattu. Kuoro vaihteli paikkaansa (laulu kuulosti
muuten todella hyvältä – ainakin minun paikalleni - heidän istuessaan
sivupenkeillä) ja solisteilla oli pienimuotoiset rooliasutkin päällään.
Saksalainen kirkko sopi oikein hyvin tällaiseen esitykseen ja akustiikkakin
näytti toimivan hyvin.
 |
| Saksalainen kirkko |
 |
| Esiintyjät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti