The Queen of Sheba in the Hungarian National Opera (Erkel Theatre), the 20th of May, 2017

THE QUEEN OF SHEBA

 

The opera Queen of Sheba by Karl Golmark hasn’t been shown in Finland that often, so I was happy to get a chance to see it in the Hungarian National Opera. They had produced the opera on the 100^th anniversary of the composer’s death. Goldmark was born in Hungary and even though this opera was composed in Vienna, what would be a better place to see it than Budapest.

The story is a triangle drama between the Queen of Sheba, a young courtier Assad enthralled by her and Sulamith, Assad’s betrothed, the high priest’s daughter. The production was a rather traditional opera story containing great feelings and some oriental flavoured exoticism in music. The music of Goldmark does contain some Wagnerian influences, but it is definitely not a Wagner copy.

In all its traditional tones, the production was in my opinion successful. Visually the opera was wonderful: the setting by Evá Széndrenyi was solid and the costumes by Anikó Németh were really showy – even though the skirts of the ladies in the court were slightly weird.  There were also a lot of dances in the production. My personal favourites were the exotic animals of the court of the queen. It wasn’t always possible to follow everything that happened on the stage in the big scenes, so also for that reason you could easily see this opera twice.

The production can definitely boast of having found good performers for the opera. My personal favourite was Erika Gál in the role of the Queen of Sheba. She has a lovely luminous mezzo voice, which was a pleasure to listen to.  Eszter Sümegi, who sang the role of Sulamith, has a very strong voice and only on the second half of the opera she had a chance to show also her ability to sing lighter phrasing, which really caressed your ears. I also admired the singing technique of Zoltán Kelemen in the role of King Salomon. And last, but not least, I would also like to give credit to the chorus of the Hungarian National opera for their good work.

Based on this production I can warmly recommend to all Budapest visitors to spend an evening in the Hungarian National Opera. There are great singers and interesting productions to hear and see for different tastes!

 

Erkel Theatre

 

The performers

 

The programme

Voice Box Musiikkitalon Black Boxissa, 18.5.2017

VOICE BOX

 

Miika Hyytiäisen jatkotutkintoteos Voice Box oli varsin mielenkiintoinen esitys. Vajaan tunnin mittainen teos oli ohjelman mukaan ooppera - tai sitten Singspiel, tai Gesamtkunstwerk tai kokeellista musiikkiteatteria. No, oli mitä oli; teos oli joka tapauksessa varsin kiinnostava esitys äänestä. Uskoisin, että suurin osa yleisöstä heräsi viimeistään teoksen aikana oikeasti pohtimaan, mitä on ääni ja mitkä sen rajat ovat.

Mia Heikkilä pääosassa professori M.H.:na teki loistavan esityksen ja todella esitteli omaa ääntään ja sen mahdollisuuksia ja rajoja. Hyvää työtä tekivät myös Jacintha Damström assistenttina ja Maija Parko pianistina. Esiintyipä itse säveltäjäkin teoksessa videon välityksellä (ja tietysti loppuhuipennuksessa). Teoksen teeman mukaisesti lavastuskin perustui laatikkoihin ja puvustus oli varsin arkinen, mukaan luettuna loppupuolella käyttöön otetut Fuck the fach –teepaidat.

Miika Hyytiäinen vastasi teoksen sävellyksestä, konseptista ja libretosta. Mielestäni hän sai hienosti yhdistettyä tärkeän aiheen humoristiseen otteeseen. Pääosassa oli kuitenkin musiikki ja siihen liittyvä ilo. Vaikka korkeitakin muureja on luotu ja yritetään luoda, niin tärkeintä on kuitenkin itse musiikki. Voin hyvin kuvitella, että tekijöillä on ollut erittäin hauskaa teosta työstäessään.  

Hauskana sivuhuomautuksena voi sanoa, että oli aika kutkuttavaa kuunnella teosta nimeltä Voice Box salissa, jonka nimi oli Black Box!

Voice Box in Black box of Helsinki Music Centre, the 18th of May, 2017

VOICE BOX

 

Miika Hyytiäinen’s work (part of his studies in doctoral school DocMus) Voice Box was rather interesting a performance. It was short (less than one hour) and according to the programme an opera – or perhaps a Singspiel or a Gesamtkunstwerk or experimental music theatre. Well, whatever, it was anyway an interesting work about areas of voice. I think that a major part of the audience started latest during the performance to think about what is voice and what are its areas.

Mia Heikkilä in the main role of professor M.H. did superb work and really showed the possibilities and abilities of her voice. Jacintha Damström as the assistant and Maija Parko as the pianist also did good work. The composer himself performed on the videos and in the final crescendo of the performance. The setting was based on boxes as is suitable for a work called Voice Box. Costumes were rather simple including the final Fuck the fach T -shirts.

Miika Hyytiäinen was the composer and responsible also for the concept and the libretto. I think he did well in combining an important theme to humoristic attitude. The main role was anyway played by music and the joy within. Even though people have built walls in music and continue doing so, the most important thing is music itself. I can well imagine that the group of people involved in this piece really had fun while creating it.

As a funny detail I can mentioned that it was quite intriguing to listen to an opera called Voice Box in a place called Black Box. That is a lot of boxes!   

Paris ja Helena Jyväskylän Ammattikorkeakoulun Siltasalissa, 3.5.2017

PARIS JA HELENA

 

Kun tuli mahdollisuus nähdä Suomen ensiesitys Christoph Willibald Gluckin oopperasta Paris ja Helena, niin luonnollisesti silloin oli suunnattava kohti Jyväskylää, jossa Jyväskylän ammattikorkeakoulu apujoukkoineen oli ottanut kyseisen oopperan esitettäväkseen. Sen voin sanoa, että kyllä kannatti lähteä varta vasten Jyväskylään oopperaa katsomaan.

Oopperan juoni perustuu tapahtumiin ennen Troijan sotaa (Paris viekoittelee Helenaa), joten itse tarina nyt ei varsinaisesti päätä huimaa. Henkilögalleria on suppeahko, mutta kolmelle päähenkilölle on siunaantunut runsaasti hienoa laulettavaa.

Ville Saukkonen oli ohjauksen lisäksi vastuussa myös lavastuksesta ja puvustuksesta. Mielestäni hän onnistui kaikissa. Teos eli lavalla ja lavastus ja puvustus olivat yksinkertaisia, mutta toimivia. Arto Saarelaisen valosuunnittelu horjui välillä. Ehkä näin oli tarkoituskin, mutta itse ainakin olisin kaivannut joissain kohdissa vähän enemmän valoa laulavaan henkilöön.

Ja ne laulajat! Olin suorastaan hämmästynyt, miten hienoja laulajia näinkin haastaviin rooleihin oli löydetty. Erityisesti on pakko mainita Paris, jonka roolin lauloi Taru Haili. Todella hyvin hallussa oleva laulutekniikka, ääni kaikui tasaisen varmana koko oopperan ajan. Toinen erityisen vaikuttava esiintyjä oli Helena eli Miia Saari. Kun molemmat kauniin laulamisen lisäksi saivat tunteen mukaan esityksiinsä, niin reilut kaksi tuntia heitä kuunnellen suorastaan vilahti ohi.

 

Paride ed Elena in Siltasali (Jyväskylä), the 3rd of May, 2017

PARIDE ED ELENA

 

When there came an opportunity to see - performed for the first time in Finland - Paride ed Elena by Christoph Willibald Gluck, of course, I had to travel to Jyväskylä, where the local University of Applied Sciencies with some outside help did a production of this opera. And I must say the opera was really worth the visit to Jyväskylä.

The storyline is about what happened before the Trojan War, how Paris seduces Helen, so the story itself is not exactly spell-bounding. There aren’t that many people in the opera, but the three main characters get a lot of fine music to sing.

The production was made by Ville Saukkonen, who was also responsible for the setting and the costumes. I think he succeeded in all of them. The production breathed and even though the setting and costumes were rather simple, they suited the opera. Lights by Arto Saarelainen were partly good, but sometimes, at least I, hoped for more light on the singing characters.

And the singers! I was absolutely flabbergasted that it had been possible to find so great singers for such a challenging opera. Especially I have to mention Taru Haili in the role of Paris. Absolutely fabulous singing technique, her voice never faltered and she was in control of it all the time. The other impressive singer was Miia Saari in the role of Helen. When both these main characters, in addition to beautiful singing, also managed to sink deep feelings into their singing, the over two hours spent listening to the opera practically flew by.

 

Only the Sound Remains Kansallisoopperassa, 29.4.2017

ONLY THE SOUND REMAINS

 

Maaginen. Lumoava. Mystinen. Olen nähnyt kaikki Kaija Saarikankaan neljä oopperaa ja tämä on mielestäni ehdottomasti paras niistä. Ooppera koostuu kahdesta osasta, jotka perustuvat japanilaisiin n͞o-näytelmiin (Aina vahva ja Höyhenviitta). Itse pidin kaikkein eniten ensimmäisestä osasta.  

Peter Sellarsin ohjaus on todella upea. Teoksesta näki, että tekijät olivat tehneet töitä yhdessä ennenkin; niin hienosti musiikki, lavan tapahtumat ja valaistus toimivat yhdessä. Saariahon musiikki oli taianomaista. Taustalla ei ollut kokonaista orkesteria vaan kantele, huilu, perkussio ja jousikvartetti Meta4. Ja tietenkin elektroninen äänenkäsittely oli yksi osa oopperaa. Neljä hengen solistiryhmä toimi välillä kertojana, välillä osallistujana tarinoissa. Teoksen aikana kantele ja huilu ikään kuin osallistuivat keskusteluun henkilöiden kanssa. Ja elektroninen äänenkäsittely loi unenomaisia tunnelmia kaikujen avulla. Valaistuksen (James F. Ingalls) luomat varjot suurenivat ja pienenivät kuin oopperan lisähenkilöinä.  

Solisteina lauloivat bassobaritoni Davone Tines ja kontratenori Anthony Roth Costanzo. Molemmat olivat erinomaisia, mutta erityisesti Roth Costanzon ääni sopi rooliin mielettömän hyvin. Hän esitti molemmissa osissa henkeä ja hänen elektronisesti tehostettu korkea äänensä totisesti loi aavemaisen vaikutelman.

Oikeastaan voi sanoa, että tässä oopperassa ei heikkoa lenkkiä ollutkaan ja koko tekijä- ja esiintyjäjoukon voi hyvin listata kehuissa. Teos jatkaa Helsingistä matkaa muihin oopperataloihin, joten jos tulee tilaisuus nähdä ooppera jossain muualla, niin suosittelen lipun ostoa todella lämpimästi.  

Esiintyjät ja Kaija Saariaho keskellä

Only the Sound Remains in the Finnish National Opera, the 29th of April, 2017

ONLY THE SOUND REMAINS

 

Magical. Enchanting. Mystical. I have seen all Kaija Saariaho’s four operas and this was is without doubt the best of them in my opinion. The opera consists of two parts, that are based on Japanese n͞o-plays (Always Stong and Feather Mantle). Personally I liked the first one even more than the second one.

Peter Sellar’s production was fabulous. It was easy to see that the team had worked together several times, since the music, things on the stage and the lights functioned so well together. Saariaho’s music was pure magic. There was no huge orchestra, but a kantele, a flute, percussion and a string quartet Meta4. And of course, electronic sound design was part of the opera. The vocal quartet functioned sometimes as a teller and sometimes as a person in the opera. During the opera the kantele and the flute took part in the discussion with the main characters. And electronic sound design created dream-like atmosphere with the help of echo. Shadows, created by lights (James F. Ingalls) grew and shrank as if there were additional persons on the stage.

Two main characters were sung by bass-baritone Davone Tines and countertenor Anthony Roth Costanzo. Both were excellent but especially Roth Costanzo’s voice suited the role on the dot. He was a spirit in both the parts and his electronically enhanced voiced definitely created a ghostlike effect.

Actually I can say that in this opera there were no weak links and the whole team can be said to have done an excellent job. This production continues now to new opera houses and if you happen to bump into it somewhere, I truly recommend buying a ticket.

   

The performers including Kaija Saariaho