Vaasan
Baroque-festivaali esittää tänä vuonna Vaasan Kaupungintalon Juhlasalissa
Suomen ensiesityksenä Händelin Alcinan vuodelta 1735. Viimeistään tämän
esityksen jälkeen jokainen kuulija voi ääneen ihmetellä, miksi ihmeessä tätä
oopperaa ei ole esitetty Suomessa aikaisemmin. Juoni luonnollisesti on yhtä
pähkähullu kuin monissa muissakin oopperoissa, mutta musiikki on sitäkin
lumoavampaa. Koko teos on yhtä toinen toistaan hienompien aarioiden ilotulitusta.
Tällaista tarvitaan lisää Suomen oopperakentällä!
Tarinan juoni on
siis varsin pöhkö. Naisen (Bradamante) rakastettu (Ruggiero) on kadonnut ja
löytyy saarelta, jossa Alcina on lumonnut hänen taikavoimillaan. Alcina on
noitunut vanhoja rakastettujaan pensaiksi ja eläimiksi. Nainen pukeutuu
mieheksi lähtiessään pelastamaan rakastettuaan ja tietysti häneen rakastuu
toinen saarella oleva nainen Morgana. Luonnollisesti lopussa taika murtuu,
kaikki ovat taas ihmisiä ja rakastetut saavat toinen toisensa.
Alcina esitettiin
Vaasassa puoliohjattuna. Kyseessähän ei ollut teatteri, vaan juhlasali, joten
oli varsin luontevaa, että lavasteet olivat pari tuolia, mutta esiintyjät
olivat rooliasuissa ja liikkuivat lavalla kuin täysohjauksessa. Vappu Kiljusen
ohjaus olikin oikein onnistunut. Orkesterina toimi Vaasan kaupunginorkesteri
kapellimestarinaan Aapo Häkkinen. Jo ensimmäisestä sävelmästä alkaen oli
selvää, että yhteistyö kantoi upeaa hedelmää. Kaupunginorkesterista oli
sukeutunut barokkiorkesteri. Sointi oli suorastaan herkullinen ja Juhlasalin
akustiikka toimi mainiosti.
Illan kruunasivat
kuitenkin upeat naissolistit. Suvi Väyrynen Alcinana, Erika Back Ruggierona,
Kajsa Dahlbäck Morganana, Monica Groop Bradamantena ja Elina Granlund Obertona.
Jos Suomessa on näin fantastisia barokkilaulajia, niin miksi, oi miksi
barokkioopperoita ei esitetä useammin? Tästä joukosta on oikeasti lähes
mahdotonta nostaa ketään ylitse muiden, mutta henkilökohtaiseksi suosikikseni
muodostui kuitenkin Erika Back. Jumalallisen kaunista laulua: tekniikka oli
hallussa ja äänen väri oli uskomattoman hieno ja sen lisäksi hänen
näyttelemisensä oli komeaa katseltavaa. Hän oli ylväs Ruggiero, hullaantunut
Alcinaan ja se oli uskottavaa! Sitten on vielä pakko erikseen mainita Elina
Granlundin rooli nuorena Obertona. En ollut aiemmin häntä kuullut, mikä ei
kyllä ollut ihmekään, sillä ohjelmalehtisen mukaan Granlund teki debyyttinsä
oopperalavalla vasta tämän vuoden elokuussa Ahvenanmaalla. Mutta jo tämän
pienen roolin pohjalta voi sanoa, että toivottavasti kuulen häntä jatkossa
enemmän. Toivottavasti ensi syksynä seuraavilla Vaasan Baroque-festivaaleilla
on taas joku hieno barokkiooppera, jossa kuullaan näitä tai yhtä hienoja muista
solisteja!
 |
| Vaasan kaupungintalo |
 |
| Esiintyjät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti