Lyydian kuningas ja Väinämöisen kosinta Alminsalissa, 29.9.2017

Vuosikymmeniin Väinö Raution oopperoita ei ole esitetty ja nyt parin kuukauden sisään niitä esitetään kolme. Taite Ry ja Avanti! toivat kaksi hänen pienoisoopperaansa Alminsaliin: Lyydian kuninkaan ja Väinämöisen kosinnan. Musiikkitalossa elokuussa esitetyn Prinsessa Cecilian jälkeen odotin mielenkiintoista musiikki-iltaa ja se toteutuikin. Produktion nimenä oli Neijonnälkä, mikä aika hyvin kuvasikin molempia illan oopperoita, sillä molemmissa johtoajatuksena oli himo. Lyydian kuninkaassa kuningas halusi sotapäällikkönsä näkevän kauniin kuningattarensa alastomana ja kun päällikkö jäi kiinni, kuningatar vietteli tämän tappamaan kuninkaan ja tulemaan uudeksi kuninkaaksi. Väinämöisen tarina taas on tuttu kaikille suomalaisille Kalevalasta: vanha mies haluaa omakseen nuoren tytön, joka kylläkin tässä versiossa pääsee karkuun. Molempien teosten libretot olivat Eino Leinon käsialaa ja alun perin tarkoitettuja näytelmiin. Kapellimestari Tuomas Hannikainen oli orkestroinut molemmat oopperat iltaa varten. Alun perin Lyydian kuningas oli tehty paljon suuremmalle orkesterille ja Väinämöisen kosintaan oli olemassa vain pianosäestys.

Oopperoiden lisäksi mukana oli musiikkia myös kahdesta muusta Raition teoksesta: Asariasta ja Kruununhaan siirappitehtaasta. Niiden musiikki toimi loistavasti ikään kuin oopperoiden alkusoittona ja liimana niiden välissä. Kun ilta alkoi pätkällä Asariasta, niin sen itämaissävyiset sävelet johdattivat hyvin eksoottiseen Lyydiaan. Myös tekstitystä käytettiin väliosissa hyväksi tarinan selventämiseksi.

Näistä kahdesta oopperasta pidin Lyydian kuninkaasta enemmän. Teos oli varsin dramaattinen lavastustaan myöten ja kuningattaren roolissa laulava Annami Hylkilä pääsi revittelemään oikein kunnolla. Ja musiikki oli todella kiehtovaa.

Väinämöisen kosinta oli taas hieman kalevalaisempi tyyliltään. Ainon roolin lauloi jälleen Annami Hylkilä ja pelkästä ulkonäöstä häntä ei kyllä samaksi laulajaksi olisi tunnistanut, niin erilaiset roolit kuningattarena ja Ainona olivat.

Ilta oli siis hieno mahdollisuus tutustua lisää Väinö Raition musiikkiin ja toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että hänen musiikkiaan aletaan nyt esittää huomattavasti useammin kuin mitä viime vuosikymmeninä on tehty. Se on sen arvoista!