Falstaff Musiikkitalon Sonoressa, 17.10.2017

Sibelius-Akatemian valmistuvan maisteriluokan viimeinen oopperaproduktio on Giuseppe Verdin Falstaff, jota he esittävät useampana iltana Musiikkitalon Sonoressa. Oopperahan kertoo köyhästä ja pulskasta ritarista (Falstaff), joka on kovasti naisten perään ja hänen uskonsa omaan viehätysvoimaansa on rajaton, kunnes liehitellyt naiset yhdessä pudottavat hänet maan pinnalle.

Parasta esityksessä oli ehdottomasti Ville Saukkosen ohjaus yhdessä Sampo Pyhälän lavastuksen ja projisoinnin sekä Taina Relanderin pukusuunnittelun kanssa. Jo pelkästään niiden vuoksi esitys kannattaa käydä katsomassa. Esitys oli visuaalisesti yksinkertaisesti upea. Saukkonen on ennenkin luottanut laatikkoihin ja videoihin, mutta tällä kertaa ne olivat potenssiin kymmenen ja niiden avulla luotiin jos jonkinlaisia ympäristöjä; hupaisimpana talli, jossa kuningattaren tytär ja hänen kosijansa hoitelivat kivannäköisiä hevosenpäitä. Puvustuksessa 70-luku oli kova sana ja aivan erityisesti pidin Pistolan asusta; se sopi roolia esittäneelle Visa Kohvalle todella hyvin. Mutta puvustuksessa oli kyllä monia muitakin hienoja oivalluksia, joita oli kiva katsoa. Saukkonen oli muutenkin – tapansa mukaan – sullonut ohjaukseen yllin kyllin erilaisia jippoja ja viitteitä viihteeseen ja 70-lukuunkin. Ja kuten yleensä aina Saukkosen ohjauksissa, niin toki tässäkin oli mukana tanssija (tällä kertaa yksikössä), Oskari Kymäläinen. Hänellä oli esityksessä peräti yhdeksän roolia, joita alkoi jo parin ensimmäisen jälkeen odottaa. Hieno kavalkadi eri hahmoja Kymäläiseltä.

Musiikillisesti esitys ei valitettavasti kovin ikimuistoinen ollut. Jostain syystä en oikeastaan saanut mitään yhteyttä esittäjiin ja kaksi ensimmäistä näytöstä olivat musiikillisesti varsin tylsiä. Kolmannessa näytöksessä esitykseen alkoi tulla sentään vähän henkeä ja loppuensemble oli jo ihan iskevä. Eniten pidin Nanetten roolin laulaneen Alina Koivulan laulusta. Hänellä oli todella kaunis sointi korkeissa sävelissä.

Oopperakoulutuksessa tietysti pitää esittää hyvin erityyppisiä oopperoita, kuten tämäkin ryhmä on vuosien kuluessa tehnyt, mutta Falstaff ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen valinta viimeiseksi työksi. Tai miten sen nyt ottaa, todistaahan se ainakin, että ihan kaikki roolit eivät ihan kaikille aina yksinkertaisesti sovi. Ehkä jonain päivänä, mutta se päivä ei ollut tämä tiistai.