Ermione Rossini-festivaaleilla Bad Wildbadissa, 23.7.2022

Toinen oopperani Bad Wildbadin Rossini-festivaaleilla oli Rossinin toinen harvinainenn ooppera Ermione. Tämän oopperan juoni olikin sitten huomattavasti monimutkaisempi ja henkilöitä oli enemmän, mutta ydinjuoni oli seuraava. Troija on kukistettu ja Hektorin leski Andromakhe on vankina Pyrrhoksen hovissa. Pyrrhos on rakastunut häneen ja haluaa naida hänet. Andromakhe haluaa pysyä uskollisena kuolleelle miehelleen, mutta samalla turvata poikansa hengissä pysymisen, joten hänen olonsa on ristiriitainen. Pyrrhoksen aiempi valittu  Hermione on vihainen Pyrrhokselle ja suostuttelee häneen rakastuneen Oresteen tappamaan Pyrrhoksen. No, lopussa sekä Pyrrhos, Hermione että Andromakhe ovat kuolleet. Siinäpä sitä hilpeää oopperajuonta kerrakseen!

Tämä ooppera esitettiin vuorostaan rakennuksessa, jossa kylpylävieraat kävivät nauttimassa parantavia vesiä. Ilmastointia sielläkin olisi kaivattu, mutta muuten paikka oli kyllä ihan sopiva oopperoille.

Tästä oopperasta en pitänyt niin paljon kuin edellisen illan Adinasta, sillä juoni oli vielä höperömpi (nämä antiikin tarinoista juurensa saaneet oopperat ovat harvoin suosikkejani) ja musiikkikaan ei mielestäni ollut ihan niin iskevää. Mutta hyviä laulajia joukosta tälläkin kertaa löytyi rutkasti. Andromakhen roolin laulaneella mezzosopraano Aurora Faggiolilla oli suorastaan herkullinen tumma ääni ja Hermionen roolin laulanut sopraano Serana Farnocchia jaksoi laulaa raskaan kuvioita tursuavan roolinsa loistavasti. Myös Pyrrhoksen roolin laulanut tenori Moisés Marin teki kiitettävää työtä, vaikka raskaan roolin aiheuttaman väsymyksen huomasikin muutamassa kohdassa vähän ennen väliaikaa. Mutta kaiken kaikkiaan voi sanoa, että festivaalin esitykset olivat sen verran korkeatasoisia, että tätä festivaalia voi huoletta suositella kaikille bel canton ystäville.

Ermione at the Rossini Festival in Bad Wildbad, the 23rd of July, 2022

My second opera at the Rossini Festival in Bad Wildbad was another rarity by Rossini – Ermione. The story of this opera is a lot more complicated and there are more people in the opera, but short version of the story is as follows: Troy has been conquered and the widow of Hector – Andromache is a prisoner in the court of Pyrrhus. He is in love with her and wants to marry her. Andromache has conflicting feelings since she wants to remain true to her dead husband but at the same time protect their son. The earlier intended of Pyrrhus, Hermione is angry at Pyrrhus and convinces Orestes, who is in love with her, to kill Pyrrhus. Well, in the end Pyrrhus, Hermione and Andromache are all dead. Such a joyful story for an opera!  

This opera was performed in the ”Trinkhalle”, which is the building were the guests of the baths were drinking curing waters. Air conditioning would have been nice, but otherwize it was ok for operas.

I didn’t like this opera as much as previous evening’s Adina, because the story was even more idiotic (I seldom like the operas based on ancient Greece) and in my opinion even the music was not quite as enchanting. But there were a lot of good singers among the cast this time, too. Mezzosoprano Aurora Faggioli, who sang the role of Andromache, had a delicious dark voice and the soprano Serana Farnocchia, who sang the role of Hermione, had the stamina to sing this heavy role with lots of ornamentations brilliantly till the end. Tenor Moisés Marin, who sang the role of Pyrrhus, also did well, even though the exhaustion caused by this heavy role could be heard in a few phrases before the interval.  But I can definitely with good conscience recommend this festival to all friends of bel canto, so high level the performances were.

Rossini & Co Rossini-festivaaleilla Bad Wildbadissa, 23.7.2022

Bad Wildbadin Rossini-festivaalin yhteydessä järjestetään yleensä myös mestarikurssi, jossa nuoret laulajat eri puolilta maailmaan saavat opetusta. Tällä kertaa kurssin pitäjä oli Raúl Giménez – kuuluisa argentiinalainen bel canto -tenori.

Mestarikurssilla oli yksitoista osanottajaa ja yksi heistä oli ilokseni suomalainen sopraano Iida Antola. Mestarikurssi pitää festivaalilla konsertin (Rossini & Co), jossa jokainen esittää jonkun bel canto -aarian ja sen lisäksi mukana on joitain ensemble numeroita. Lopuksi kurssin parhaat laulajat palkitaan. Yleensä parhaat laulajat kutsutaan esiintymään jossain tulevien festivaalikausien oopperoissa.

Jälleen on pakko sanoa, että parhaiden laulajien tunnistaminen ei ollut mitenkään erityisen vaikeaa. Miesten voittaja bassobaritoni Jusung Gabriel Park esitti Leporellon aarian ”Madamina, il catalogo è questo” Wolfgang Amadeus Mozartin oopperasta Don Giovanni juuri niin varmasti ja vaivattomasti kuin se parhaimmillaan on. Ja naisten voittaja olikin sitten Iida Antola (joka muuten voitti myös yleisöpalkinnon), joka esitti Fiordiligin resitatiivin ja aarian ”Ei parte – Per pietà, bén mio, perdona” Mozartin oopperasta Cosi fan tutte. Olipa taitavaa laulua ja esiintymistä! En yhtään ihmettele, että hän oli myös yleisön suosikki ja sai pitkään jatkuvat raikuvat aplodit.

Rossini & Co at the Rossini Festival in Bad Wildbad, the 23rd of July, 2022

A master class is also organized during the Rossini Festival in Bad Wildbad for young singers from all over the world to get some instruction. This time the instructor was Raúl Giménez – a famous Argentinian bel canto -tenor.

The master class had eleven attendants and one of them was to my great joy the Finnish soprano Iida Antola. The master class has a concert (Rossini & Co) during the festival, where everybody sings a bel canto -aria and there are also some ensemble numbers. In the end the best singers of the master class are announced. Usually the best are invited to sing in some future production of the festival.  

Again, I have to say that it was relatively easy to recognize the best singers. The best man was bass baritone Jusung Gabriel Park, who sang the aria of Leporello ”Madamina, il catalogo è questo” from Wolfgang Amadeus Mozart’s opera “Don Giovanni” with just the right amount of ease and certainty. The best woman was Iida Antola (who by the way won also the prize of the audience), who sang Fiordiligi’s recitative and aria ”Ei parte – Per pietà, bén mio, perdona” from Mozart’s opera “Cosi fan tutte”. Astoundingly skillful singing and performing! No wonder she was the audience’s favourite and got long and vigorous applause.

Adina Bad Wildbadin Rossini-festivaaleilla, 22.7.2022

Schwarzwaldissa, pienessä Bad Wildbadin kaupungissa järjestetään kesäisin aina Rossini-festivaali, jossa esitetään pääosin Gioachino Rossinin oopperoita, usein todellisia harvinaisuuksia. Miksi juuri tässä pikkukaupungissa? No, Rossini on käynyt siellä aikoinaan kylpylälomalla, joten johan se nyt yhden festivaalin väärtti on.

Ensimmäinen oopperani festivaaleilla oli Rossinin pieni, koominen ooppera Adina, joka esitettiin kylpylän kuninkaallisessa oopperassa. Todella viehättävä paikka, mutta helteillä kuuma kuin mikä tietenkin. Oopperan juoni on tavanomaisen pöhkö. Adina on orja, joka on päätynyt Bagdadin kalifin seraljiin. Kalifi on rakastunut häneen ja he suunnittelevat naimisiinmenoa. Adina ei kuitenkaan voi unohtaa nuoruudenrakkauttaan Selimoa, joka on kuollut. Sitten tietenkin Selimo ilmaantuukin (hengissä) paikalle ja nuoret suunnittelevat pakoa. Kalifi saa suunnitelman selville ja nuoret saadaan kiinni. Selimo tuomitaan kuolemaan. Adina anoo hänelle armoa ja pyörtyy, jolloin medaljonkin hänen kaulallaan paljastuu. Se on Kalifin kadonneelle nuoruudenrakkaudelleen lahjoittama. Käy ilmi, että Adina onkin Kalifin tytär. Selimo pelastetaan ja nuoret saavat toisensa.

Jos juoni olikin täyttä höttöä, niin musiikki oli todella kaunista ja nautittavaa. Koko solistikunta (kokonaiset viisi henkeä, joten kerrankin henkilöissä ei mennyt sekaisin) oli erittäin hyviä laulajia ja sankari ja sankaritar olivat molemmat rooliensa mukaisesti nuoria ja kauniita ihmisiä.

Adinan roolin lauloi sopraano Sara Blach ja täytyy sanoa, että hänellä oli aika uskomaton ääni. Rooli oli todella vaativa, sillä kuvioissa riitti, mutta niinpä hän vain jaksoi vetää koko roolin läpi. Mutta ehkäpä sittenkin suosikkini oli Mustafàn roolin laulanut Shi Zong. Hänen esiintymisensä oli juuri sopivan koomista tähän rooliin ja kun laulukin sujui kiitettävästi, niin mukavahan häntä oli katsella ja kuunnella. Muutenkin on pakko sanoa, että ohjaaja Jochen Schönleberin henkilöohjaus oli tavattoman onnistunutta.

 

Adina at Rossini Festival in Bad Wildbad, the 22th of July, 2022

Every summer a Rossini festival is organized in the Black Forest, in a small town of Bad  Wildbad. The festival consists mainly of operas by Gioachino Rossini – often rarities. Why in this small town? Well, Rossini had been there on a bathing holiday, so of course that is worth a festival.  

My first opera on the festival was a truly rare small comic opera by Rossini called “Adina”, which was shown in the royal opera of the baths. A truly charming venue, but on hot weather really hot. The story of the opera is idiotic as usual. Adina is a slave at the seraglio of the caliph of Bagdad. The Caliph is in love with her, and they plan a marriage. Adina cannot, however, forget the love of her youth – Selimo, who is dead. But then, of course, Selimo appears, he is alive and the youngsters plan to escape. The caliph finds out their plans and they are caught. Selimo is condemned to death. Adina begs for mercy and faints and her necklace is revealed. It is a gift from the caliph to the love of his youth. Helas, Adina is his daughter. Selimo is saved at the last minute and the youngsters are re-joined.

Even though the story was pure fluff, the music was truly beautiful and enjoyable. All the soloists (all in all five people, so for once you could easily remember who is who) were good singers and the hero and heroine were both young and beautiful (as they should be).  

The role of Adina was sung by soprano Sara Blach and I have to say that she had an incredible voice. The role was truly demanding with tons of ornamentations, but she managed to sing it and sing it well. But I think that my real favourite was Shi Zong who sang the role of Mustafà. His performance contained just the right amount of comic elements and when he also sang well, it was a pleasure to see and hear him. Special thanks go to the director Jochen Schönleber, who had made sure that the singers really acted their roles on the stage.

Ulisse Frankfurtin oopperassa, 21.7.2022

Mikä ihana yhdistelmä: kesälomamatka, kauden viimeinen oopperaesitys ja täysin uusi oopperasäveltäjä minulle! Tämän sain kokea, kun kävin katsomassa Luigi Dallapiccolan ainoan täyspitkän oopperan Ulisse (Odysseus) Frankfurtin oopperassa.

Vaikka ooppera kertookin Odysseuksen tarinan, niin Dallapiccola on tehnyt siitä hieman oman versionsa. Tässäkin tarinassa Odysseus on vuosikausia matkalla ja kohtaa koettelemuksia ennen paluutaan kotiinsa Ithakaan, mutta mukana on paljon erilaista syvällistä pohdiskelua elämästä ja sen tarkoituksesta.

Ooppera on vuodelta 1968 eli modernia musiikkia ja ihan varauksettoman ihastunut en musiikkiin ollut. Todennäköisesti se oli liian vaikeaa minulle, mutta ajoittain orkesteri kyllä soitti oikein kiinnostavasti. Tatjana Gürbacan ohjaus oli tyypillinen saksalaiselle oopperalle eli moderni ja siinä ei ollut mitään uutta ja säväyttävää. Kyllähän näitä joukkoseksikohtauksia on jo nähty illan kylliksi; olisi aika keksiä jo jotakin muuta.

Laulajista pidin eniten Kirken ja Melanthon roolin laulaneesta Katharina Magierasta. Hänellä oli upea, täyteläinen altto ja sitä kuunteli kyllä ihan ilokseen. Ei muutkaan laulajat huonoja olleet, mutta Magiera oli kyllä ihan omaa luokkaansa.