Toinen oopperani Bad Wildbadin Rossini-festivaaleilla oli Rossinin toinen harvinainenn ooppera Ermione. Tämän oopperan juoni olikin sitten huomattavasti monimutkaisempi ja henkilöitä oli enemmän, mutta ydinjuoni oli seuraava. Troija on kukistettu ja Hektorin leski Andromakhe on vankina Pyrrhoksen hovissa. Pyrrhos on rakastunut häneen ja haluaa naida hänet. Andromakhe haluaa pysyä uskollisena kuolleelle miehelleen, mutta samalla turvata poikansa hengissä pysymisen, joten hänen olonsa on ristiriitainen. Pyrrhoksen aiempi valittu Hermione on vihainen Pyrrhokselle ja suostuttelee häneen rakastuneen Oresteen tappamaan Pyrrhoksen. No, lopussa sekä Pyrrhos, Hermione että Andromakhe ovat kuolleet. Siinäpä sitä hilpeää oopperajuonta kerrakseen!
Tämä ooppera
esitettiin vuorostaan rakennuksessa, jossa kylpylävieraat kävivät nauttimassa
parantavia vesiä. Ilmastointia sielläkin olisi kaivattu, mutta muuten paikka
oli kyllä ihan sopiva oopperoille.
Tästä oopperasta
en pitänyt niin paljon kuin edellisen illan Adinasta, sillä juoni oli vielä
höperömpi (nämä antiikin tarinoista juurensa saaneet oopperat ovat harvoin suosikkejani)
ja musiikkikaan ei mielestäni ollut ihan niin iskevää. Mutta hyviä laulajia
joukosta tälläkin kertaa löytyi rutkasti. Andromakhen roolin laulaneella mezzosopraano
Aurora Faggiolilla oli suorastaan herkullinen tumma ääni ja Hermionen roolin
laulanut sopraano Serana Farnocchia jaksoi laulaa raskaan kuvioita tursuavan
roolinsa loistavasti. Myös Pyrrhoksen roolin laulanut tenori Moisés Marin teki
kiitettävää työtä, vaikka raskaan roolin aiheuttaman väsymyksen huomasikin
muutamassa kohdassa vähän ennen väliaikaa. Mutta kaiken kaikkiaan voi sanoa,
että festivaalin esitykset olivat sen verran korkeatasoisia, että tätä
festivaalia voi huoletta suositella kaikille bel canton ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti