Useimmat yhdistävät Taidekeskus Salmelan nimenomaan kuvataiteisiin, mutta siellä esitetään myös paljon musiikkia ja tänä vuonna Arto Paju oli säveltänyt Salmelaan Wiipuri-oopperan. Pajun urakka olikin ollut melkoinen, sillä oopperan kesto oli peräti kolme tuntia väliaikoineen.
Ooppera seuraa Armaan
(baritoni Ville Rusanen) ja hänen vaimonsa Anna-Marian (sopraano Hanna Hoikkala)
tarinaa juhannuksesta 1936 juhannukseen
1944, kun Viipuri on jo menetetty sodassa Neuvostoliitolle. Armas ja Anna-Maria
tapaavat, rakastuvat, menevät naimisiin, Armas joutuu sotaan, haavoittuu, Viipuri
menetetään talvisodan päätteeksi, jatkosodassa Viipuriin palataan, Armas joutuu
taas rintamalle, Viipuri menetetään nyt lopullisesti ja Armas kuolee sodan
loppumetreillä.
Oopperassa oli Rusasen
ja Hoikkalan lisäksi vain kaksi muuta laulajaa: Mikael Konttinen ja Bianca Morales
sekä Laurentius-kuoro. Vaikka näennäisesti ooppera kertoo Armaan ja Anna-Marian
tarinan, niin todellisuudessa pääosassa on nimenomaan Viipuri – kotikaupunki,
josta soditaan, josta paetaan, jonne palataan ja joka menetetään.
Paju oli
säveltänyt teokseen hyvin monipuolista musiikkia. Henkilökohtaisesti pidin
oikeastaan eniten Bianca Moralesin esittämistä jazz-kappaleista. Ne toivat
hyvin esiin iloisen, juhlivan kaupungin hengen. Orkesterin soitto oli muutenkin
(lämpimästä säästä huolimatta) hienoa. Samaa ei voi valitettavasti sanoa
kuorosta, jonka ääni katosi ajoittain täysin. Äänentoisto oli heidän osaltaan
aika onnetonta ja yleisö olisi tarvinnut joko tekstityksen tai libreton, jotta
olisi saanut selvää siitä, mitä kuoro lauloi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti