Janakkalan barokki tarjosi tänäkin vuonna hienoja konsertteja, joista yhteen onnistuin ehtimään. Croatian Baroque Ensemble esitti konsertin nimeltä Seicento Italiano, jossa esitettiin nimenomaan italialaista parokkimusiikkia pääosin 1600-luvun alusta. Ihan kaikkia säveltäjiä en tuntenut ennalta, mutta sen verran tuttujakin nimiä ohjelmassa esiintyi, että uskoin edessä olevan hienon illan ja en todellakaan joutunut pettymään.
Konsertti
pidettiin Pyhän Laurin kirkossa, joka vihittiin käyttöön vuonna 1520. Se on kesäisin
ns. tiekirkko, joten jos ajatte joskus sitä kautta, niin kehoitan käymään
tutustumassa tähän viehättävään keskiaikaiseen kivikirkkoon.
Croatian Baroque
Ensemblen esitys oli upeata musisointia, mutta illan ehdoton helmi oli heidän
solistinaan laulanut nuori sopraano Nikolina Hrkac. Hänellä oli nuoreksi laulajaksi
käsittämättömän kypsä ja taipuisa, upea ääni. Varsinkin viimeisenä numerona
esitetyssä Quell’usignolo-aariassa Antonio Caldaran oratoriosta Sancta Ferma
hän oli ilmiömäinen liverrellessään kuin satakieli aarian kuvioita. Ei ihme,
että yleisö hakkasi kätensä helliksi esityksen päätteeksi. Ylimääräiseen numeroon
orkesteri tarjosi kunnon makupalan, kun he soittivat saman aarian jäljitellen
solistin laulua. Se oli todella hauskan kuuloista, joskin laulumusiikin
ystävänä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että aaria oli laulettuna vielä
parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti