Schwarzwaldissa, pienessä Bad Wildbadin kaupungissa järjestetään kesäisin aina Rossini-festivaali, jossa esitetään pääosin Gioachino Rossinin oopperoita, usein todellisia harvinaisuuksia. Miksi juuri tässä pikkukaupungissa? No, Rossini on käynyt siellä aikoinaan kylpylälomalla, joten johan se nyt yhden festivaalin väärtti on.
Ensimmäinen oopperani
festivaaleilla oli Rossinin pieni, koominen ooppera Adina, joka esitettiin
kylpylän kuninkaallisessa oopperassa. Todella viehättävä paikka, mutta
helteillä kuuma kuin mikä tietenkin. Oopperan juoni on tavanomaisen pöhkö. Adina
on orja, joka on päätynyt Bagdadin kalifin seraljiin. Kalifi on rakastunut
häneen ja he suunnittelevat naimisiinmenoa. Adina ei kuitenkaan voi unohtaa
nuoruudenrakkauttaan Selimoa, joka on kuollut. Sitten tietenkin Selimo
ilmaantuukin (hengissä) paikalle ja nuoret suunnittelevat pakoa. Kalifi saa
suunnitelman selville ja nuoret saadaan kiinni. Selimo tuomitaan kuolemaan.
Adina anoo hänelle armoa ja pyörtyy, jolloin medaljonkin hänen kaulallaan
paljastuu. Se on Kalifin kadonneelle nuoruudenrakkaudelleen lahjoittama. Käy
ilmi, että Adina onkin Kalifin tytär. Selimo pelastetaan ja nuoret saavat toisensa.
Jos juoni olikin
täyttä höttöä, niin musiikki oli todella kaunista ja nautittavaa. Koko
solistikunta (kokonaiset viisi henkeä, joten kerrankin henkilöissä ei mennyt
sekaisin) oli erittäin hyviä laulajia ja sankari ja sankaritar olivat molemmat
rooliensa mukaisesti nuoria ja kauniita ihmisiä.
Adinan roolin
lauloi sopraano Sara Blach ja täytyy sanoa, että hänellä oli aika uskomaton
ääni. Rooli oli todella vaativa, sillä kuvioissa riitti, mutta niinpä hän vain jaksoi
vetää koko roolin läpi. Mutta ehkäpä sittenkin suosikkini oli Mustafàn roolin
laulanut Shi Zong. Hänen esiintymisensä oli juuri sopivan koomista tähän rooliin
ja kun laulukin sujui kiitettävästi, niin mukavahan häntä oli katsella ja
kuunnella. Muutenkin on pakko sanoa, että ohjaaja Jochen Schönleberin henkilöohjaus
oli tavattoman onnistunutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti