Mikä ihana yhdistelmä: kesälomamatka, kauden viimeinen oopperaesitys ja täysin uusi oopperasäveltäjä minulle! Tämän sain kokea, kun kävin katsomassa Luigi Dallapiccolan ainoan täyspitkän oopperan Ulisse (Odysseus) Frankfurtin oopperassa.
Vaikka ooppera
kertookin Odysseuksen tarinan, niin Dallapiccola on tehnyt siitä hieman oman
versionsa. Tässäkin tarinassa Odysseus on vuosikausia matkalla ja kohtaa koettelemuksia
ennen paluutaan kotiinsa Ithakaan, mutta mukana on paljon erilaista syvällistä
pohdiskelua elämästä ja sen tarkoituksesta.
Ooppera on
vuodelta 1968 eli modernia musiikkia ja ihan varauksettoman ihastunut en musiikkiin
ollut. Todennäköisesti se oli liian vaikeaa minulle, mutta ajoittain orkesteri
kyllä soitti oikein kiinnostavasti. Tatjana Gürbacan ohjaus oli tyypillinen
saksalaiselle oopperalle eli moderni ja siinä ei ollut mitään uutta ja
säväyttävää. Kyllähän näitä joukkoseksikohtauksia on jo nähty illan kylliksi;
olisi aika keksiä jo jotakin muuta.
Laulajista pidin
eniten Kirken ja Melanthon roolin laulaneesta Katharina Magierasta. Hänellä oli
upea, täyteläinen altto ja sitä kuunteli kyllä ihan ilokseen. Ei muutkaan
laulajat huonoja olleet, mutta Magiera oli kyllä ihan omaa luokkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti