Yksi Suomen musiikkikesän mielenkiintoinen piirre on ns. kansanoopperat. Niitä esitetään yleensä jossain päin Suomen melkein joka kesä. Jouni Sjöblomin säveltämä Paperimylläri kertoo Robert Erolinin tarinan. Hän työskenteli 71,5 vuotta Kymi-yhtiössä ja siihen ei edes ole laskettu mukaan kahta vuotta, jolloin hän jakoi postia paikallisille yrityksille. Ooppera esitti Erolinin koko elämän kaaren: lapsi (Onni Lahtinen) postia jakamassa, nuori mies (Matias Husgafvel) kosiskelemassa tulevaa vaimoaan Vilhelmiinaa sekä eläkkeelle jäävä vanha mies (Terho Happonen). Kertomalla yhden ihmisen tarina kerrottiin samalla myös yrityksen, paikkakunnan ja osittain myös Suomen elinkeinoelämän tarinaa.
Teoksessa suuri
rooli oli kuorolla, joka vei tarinaa eteenpäin ja sitoi kertomusta vahvasti
Kymi-yhtiön historiaan ja kehitykseen. Kuorolaisten esitys oli viehättävän
energinen, josta heille suuri kiitos. Esityspaikkana oli Kymin ruukin rantaan
rakennettu ulkoilmanäyttämö ja kieltämättä paikka oli vaikuttava, kun vieressä
virtasi Kymi ja takana kohosi itse tehdas. Paikan historiallinen merkitys oli
käsin kosketeltava.
Musiikillisesti
teos oli ihan mukava ja orkesteri soitti innostuneesti. Laulun taso vaihteli
aika paljon, mutta tällaisissa teoksissa tarinalla onkin yleensä tärkeämpi
rooli. Minun suosikkini oli Olli-Pekka Lattu, joka lauloi kolme pientä roolia (Erolinin
ystävä, Valkealan pappi ja Rautatiekomitean virkamies) antaumuksella. Kesäinen
kansanooppera on aina vierailun arvoinen ja Jouni Sjöblomin paikallishistoriaan
sidotut kansanoopperat ovat oikein piristäviä tapauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti