Dubrovsky Mariinskin konserttisalissa Pietarissa, 1.10.2019

Tuskin saatoin uskoa tuuriani, kun onnistuin yhdistämään Pietarin työmatkaani todellisen oopperaharvinaisuuden konserttiesityksen. Kapellimestari Eduard Napravnik johti aikoinaan Mariinski-teatteria ja sävelsi yhteensä neljä oopperaa. Alkuvuosina Dubrovsky oli varsin suosittu ooppera ja sitä esitettiin Venäjän ja Neuvostoliiton lisäksi myös muutamissa muissa maissa. Viime vuosikymmeninä se on kuitenkin painunut unholaan ja edes konserttiesityksiä ei ole kovin usein ollut. Teoksen libreton on tehnyt Modest Tšaikovski Aleksandr Puškinin kertomuksen pohjalta.

Oopperan juoni on varsin perinteinen. Isä Dubrovsky menettää tilansa entiselle ystävälleen Troekuroville ja kuolee. Poika - Vladimir Dubrovsky ajautuu rosvojoukon johtajaksi ja rakastuu Troekurovin tyttäreen Mashaan. Vladimir liittyy Troekurovin talouteen Mashan ranskalaisena opettajana ja tyttökin rakastuu häneen. Lopulta Vladimir paljastuu ja joutuu pakenemaan. Hän haluaa kuitenkin tavata tytön viimeisen kerran paljastaakseen oikean henkilöllisyytensä. Masha antaa hänelle anteeksi petoksen, mutta Vladimir ammutaan kuoliaaksi ja Masha menettää järkensä.

Ensimmäistä kertaa, vierailtuani kuitenkin Mariinskissa varsin usein, olin esityksessä, jossa ei ollut minkäänkielistä tekstitystä. Yleensä tekstitys on vähintään venäjäksi (lukuunottamatta tietenkin Prokofjev-salin esityksiä), mutta nyt esityksessä, jossa oli myös ranskankielisiä pätkiä, ei ollut lainkaan tekstitystä. Tosin ajattelin mielessäni, että vaikka kumpaakaan kieltä ei olisi osannut, niin silti musiikki itsessään oli sen verran selvästi tunnetiloja kuvastavaa, että juonesta olisi kyllä saanut ihan kohtuullisen hyvin selvää sanaakaan ymmärtämättäkin.

Napravnik oli minulle säveltäjänä uusi tuttavuus. Hänen musiikkinsa oli kaunista, ilmeikästä, mutta ei poikkeuksellisen mieleenpainuvaa. Esiintyjien valinnassa oli onnistuttu varsin hyvin. Oikeastaan vain pääosan eli Vladimirin laulaja Dmitry Voropaev, oli pettymys. Hän on usein pääosassa konserttisalin esityksissä ja en ole koskaan oikein lämmennyt hänen äänelleen. Tällä kertaa hän ei edes juuri nostanut päätään nuoteista, joten vaikutelma oli normaaliakin kalseampi. Onneksi lavalla oli joukko muitakin laulajia. Andrey Dubrovskyn roolin laulanut Andrei Serov oli erinomainen kuolevana isänä samoin kuin Yaroslav Petryanik Troekurovina. Pidin myös Ekaterina Bondarenkon Yegorovnasta. Mutta illan esiintyjistä suosikkini oli kuitenkin Ekaterina Latysheva Mashan roolissa. Aivan kerrassan upea, kirkas sopraano. Latyshevan laulu oli todella vaivattoman kuuloista.

Lopuksi on vielä todettava, että olen kuullut paljon huonompiakin oopperoita kuin Dubrovsky, joten vähän voi ihmetellä, miksi sitä ei esitetä hieman useammin edes. Menisin mielelläni katsomaan sen oikeanakin oopperaesityksenä, joten täytyy toivoa, että se tulee joskus esitykseen edes vanhan Mariinskin puolelle. Tosin konserttiesityksessäkin oli sen verran paljon tyhjiä paikkoja, että taidan toivoa turhia.