Kansalliooppera esitti kolme
vuotta sitten huippumiehityksellä Richard Straussin oopperaa Elektra. Nyt he
esittivät Sofokleen soivat tragediat otsikon alla Manfred Honeckin ja Tomáš Illen laatiman Elektra-sarjan eli kyseisen oopperan
musiikkia ilman laulajia. Oli varsin mielenkiintoista kuulla oopperan musiikkia
ilman laulajia ja täytyy todeta, että musiikista sai irti ihan erilaisia viboja
vain orkesterin esittämänä. Illan kapellimestarina toimi Eivind Gullberg Jensen.
Minulle illan kohokohta
oli kuitenkin Igor Stravinskyn Oedipus Rex (Kuningas Oidipus) oopperaoratorio,
jota esitetään kovin harvoin. Harmittelin nytkin sitä, että siitä esitettiin
puhdas konserttiversio, sillä olisi ollut kiinnostava nähdä säveltäjän tarkoin
säätelemä näyttämöversio, jossa tosin siinäkään ei ole kovin runsaasti vipinää,
koska laulajien on tarkoituskin esiintyjä jähmeästi, mutta kiinnostava se varmasti
olisi ollut. Nyt laulajat pääosin esiintyivät orkesterin päämassan takana
sivustoilla ja etualalla esiintyi lähinnä Kertoja.
Oedipus Rex kertoo
antiikin ehkä kuuluisimman tragedian tarinan, jossa Kuningas Oidipus saa
tehtäväkseen selvittää edellisen kuninkaan murhan. Osoittautuu, että hän itse
on surmannut tämän tietämättä, että kyseessä oli kuningas ja että hän itse
asiassa oli itse kuninkaan biologinen poika. Kaiken huipuksi Oidipus oli mennyt
naimisiin kuninkaan lesken, oman äitinsä kanssa. Asian paljastuttua, kuningatar
Iokaste surmaa itsensä ja Oidipus puhkaisee silmänsä.
Stravinsky kirjoitti
Oedipus Rexin latinankieliseen librettoon, josta ohjelmalehtisessä oli suomenkielinen
käännös. Olisin rinnalle kaivannut myös latinankielistä tekstiä, koska se olisi
avannut musiikkia lisää, varsinkin kuin kuoron laulu – jyrähtelystään huolimatta
– oli tekstillisesti aikamoista puuroa välillä. Sinänsä oopperan juonen olisi voinut
seurata ilman librettoakin, sillä Kertoja (Timo Torikka) kertoo toistuvasti tapahtumat
yleisön kielellä. Kansallisoopperan versiossa Torikka tepasteli näyttämön
laidasta toiseen kannellen Sofokleen kipsipäätä. Noh.
Stravinskyn musiikki Oedipus
Rexissä on ajoittain suorastaan mahtipontista, mutta pidin siitä kovasti.
Laulajista ehdoton suosikkini oli Iokasten roolin laulanut Ekaterina Gubanova. Herkullinen
tummat alaääneet ja voimakkaan kirkkaat ylä-äänet. Välillä tosin ääni meni
vähän turhankin nasaaliksi, mutta sitä kuulee aina silloin tällöin venäläisillä
mezzoilla. Mutta kun hän vielä jo lavalle astuessaan suorastaan huokui ylvään kuningattaren
halveksuntaa itseään alempiarvoisia kohtaan, niin kokonaisvaikutelma oli suorastaan
tyrmäävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti