Olen suuri lastenoopperoiden
kannattaja, sillä minusta lapsillakin on oikeus löytää oopperamaailman kauneus
ja lasten ei ehkä ihan kannata aloittaa oopperaharrastusta viisituntisesta
Wagner-oopperasta. Siispä ilahduin kovasti, kun sain kuulla, että Aleksanterin
teatterissa esitetään uusi kaksikielinen lastenooppera nimeltään Vickan &
Väinö.
Oopperan tapahtumat sijoittuvat
1840-luvun Helsinkiin ja se kertoo ruotsalaisesta hiirestä (Vickan) ja suomalaisesta
hiirestä (Väinö), jotka sattuvat paikalle, kun kilpailija varastaa arkkitehti Carl
Ludwig Engelin piirustukset. Nokkelat hiiret tietenkin saavat pihistettyä
piirustukset takaisin ja palautettua ne Engelille.
Ooppera esitettiin siis
pääosin kaksikielisenä eli suurin osa repliikeistä toistettiin toisellakin
kielellä. Joskus ”käännös” tuli vähän myöhässä, mutta voi sitä riemua, kun
pieni suomenkielinen katsoja keksi itse, mitä Vickan ruotsiksi sanoi! Itse
asiassa ooppera oli melkein kolmikielinen, sillä Engel puhui/lauloi välillä
hieman myös saksaksi!
Säveltäjä Cecilia Damström
oli kirjoittanut oopperaan mukaansatempaavia säveliä ja Marina Motaleff-Kellyn
käsikirjoitus ja ohjaus olivat lapsiystävällisiä. Ainakin vieressäni istunut
nuorempi katsoja näytti elävän tapahtumissa innolla mukana.
Tarmo Tanttu oli
onnistunut lavastuksessa ja puvustuksessa aivan nappiin. Näyttämölle saatiin
luotua hämmästyttävän hyvin 1840-luvun Helsingin tunnelmaa ja varsinkin
hiiri-neito Vickanin hattu/korvat-yhdistelmä oli suorastaan veikeä. Ja
Helsingin lokit olivat suorastaan hurmaavia rääkyjiä.
Oopperan säestyksestä
harmonikalla vastasi Janne Valkeakoski. Oli mahtavaa saada muistutus siitä,
miten monipuolinen instrumentti harmonikka oikein onkaan. Valkekoski loihti
instrumentistaan aina uusia tunnelmia. Melkein aikuistakin alkoi jännittää
näyttämön tapahtumat, kun harmonikka huokaili hieman uhkaavasti.
Vickanin roolin lauloi sopraano
Hedvig Paulig, Väinön baritoni Ville Salonen ja arkkitehti Englinä esiintyi tenori
Aku Rantama (jokaisella oli jokin muukin pienempi rooli). Mielestäni kaikki
laulajat sopivat hyvin genreen, mutta ehkä Ville Salonen oli kuitenkin vähän
suosikkini.
Helsingissä oopperaa esitettiin
kolmena päivänä, mutta se on lähdössä kiertueelle, joten sen voi ehkä pongata vielä
jossain muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti