En ollut aiemmin kuullut
yhtään säveltäjä Frank Schrekerin oopperaa, joten kun huomasin, että Ruotsin
Kuninkaallinen ooppera oli ottanut ohjelmistoonsa hänen oopperans Kaukainen
sointi (Der ferne Klang), päätin, että se on nähtävä. Schreker oli omana
aikanaan jonkin aikaa hyvin suosittu, mutta hänen oopperansa vaipuivat pian
unholaan ja ovat vasta viime vuosina saavuttaneet jonkinlaisen uussuosion ja
hyvästä syystä.
Schreker kirjoitti
melkein kaikkiin oopperoihinsa itse myös libreton. Kaukainen sointi on kertomus
rakkaudesta, kunnianhimosta ja petoksesta. Grete ja Fritz ovat nuoret
rakastavaiset. Fritz on kuitenkin kunnianhimoinen säveltäjä ja hän jättää
Greten etsiäkseen kaukaista sointia, joka tekisi hänestä kuuluisan. Greten juoppo
isä yrittää naittaa tytön velkojensa maksuksi, mutta Grete pakenee. Hän
turvautuu hyväntahtoiseen vanhaan naiseen, joka osoittautuu kuitenkin vain etsivän
nuoria naisia bordelliin. Kymmenen vuotta myöhemmin Grete on juhlittu
kurtisaani ja Fritz tapaa hänet uudelleen ja haluaa mennä hänen kanssaan
naimisiin. Kun Greten ammatti paljastuu, mies jättää hänet jälleen. Muutamaa
vuotta myöhemmin, Grete, joka on päätynyt kadulle, menee kuuntelemaan Fritzin
viimeisintä konserttia. Konsertin alku on menestys, mutta loppu on pettymys
yleisölle. Fritz on kuolemansairas ja viimein hän tapaa Greten uudelleen. He
rakastavat vieläkin toisiaan, kaikki annetaan anteeksi, Fritz kuulee taas kaukaisen
soinnin ja kuolee Greten käsivarsille.
Pidin tästä oopperasta
kokonaisuutena ts. Christof Loyn ohjauksesta, Raimund Orfeo Voigtin lavastuksesta
ja Barbara Drosihnin puvustuksesta. Lavastus oli varsin yksinkertainen ja
muutaman kerran taustalla oli esim. vanhanaikainen pahvikuva metsästä (jonka takaa
tosin paljastui oikea metsä puineen). Puvut olivat erittäin osuvia tähän
oopperaan. Ihailin erityisesti Greten pukujen symboliikkaa: punaista alussa ja
kimaltelevaa punaista keskellä ja surumielisessä lopussa harmaata ja mustaa.
En voi olla muuten kehumatta
koko esiintyjäjoukon selkeää saksaa, jota olisi voinut hyvin seurata ilman
tekstitystäkin. Ja tajusin itse asiassa vasta puolessa välissä oopperaa, että
tekstitys oli vain ruotsiksi, mitä sitten hieman hämmästelin, koska useimmissa
maissa tekstitykset ovat nykyisin maan oman kielen lisäksi myös englanniksi.
Mutta jälleen kerran
musiikki kruunasi illan. En tiennyt mitä odottaa, kun Schreker tosiaankin oli
minulle tuntematon säveltäjä, mutta musiikki osoittautui kiehtovaksi. Ajoittain
se kuulosti erittäin modernilta ja välillä se kimmelsi kuin vanhojen mestarien
kuuluisimmat teokset. Kapellimestari Stefan Blunier loi Ruotsin Kuninkaallisen
oopperan orkesterin kanssa upeaa musiikkia.
Mutta tässä oopperassa
nimenomaan pääpari (ja varsinkin Grete) esittää niin suurta osaa, että
laulajien valinta on ratkaisevaa. Agneta Eichenholz oli loistava Greten
roolissa. Mitä pitemmälle ooppera eteni, sitä enemmän hän piti yleisöä
otteessaan. Pakkomielteinen Fritz oli hieman yksioikoisempi tapaus. Daniel
Johanssonilla oli ensimmäisessä näytössä hankaluuksia korkeimpien äänten
kanssa, mutta hän sai äänensä soimaan seuraaviin näytöksiin. Loppukohtaus oli
niin intensiivinen ja tunnekylläinen, että jouduin nieleskelemään kyyneliä. Mikä
upea ooppera! Näytöksiä on vielä pari jäljellä ja lippuja voi ostaa oopperan
omien sivujen https://www.operan.se/ kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti