Orfeus Helsingin Ritarihuoneella, 13.10.2019

Vihdoinkin minulla oli mahdollisuus nähdä yksi maailman ensimmäisistä oopperoista, Claudio Monteverdin Orfeus, kun Suomalainen Barokkiorkesteri (FiBO) esitti sen Ritarihuoneella. Oopperaa on esitetty muutaman kerran viime vuosina Helsingissä, mutta en ole aiemmin päässyt syystä tai toisesta katsomaan sitä, joten oli hienoa täyttää tämä aukko sivistyksessäni.

Niin monet säveltäjät ovat käyttäneet Orfeuksen tarinaa oopperoissaan, että suurin osa oopperakävijöistä tunteekin sen, mutta ihan lyhyenä kertauksena kuitenkin tarinan juoni. Orfeus menee naimisiin elämänsä rakkauden Eurydiken kanssa. Heti häiden jälkeen Eurydikeä puree kuitenkin käärme ja hän kuolee. Orfeus menee Manalaan saadakseen vaimonsa takaisin ja saakin siihen luvan, mutta vain sillä ehdolla, että hän ei paluumatkalla käänny katsomaan perässään kulkevaa Eurydikeä. Matkan aikana Orfeus alkaa kuitenkin epäillä, seuraako vaimo häntä ja kääntyy – vain nähdäkseen Eurydiken joutuvan palaamaan Manalaan. Orfeus on epätoivoinen, mutta hänen isänsä Apollo ilmaantuu paikalla ja kertoo Orfeukselle, että tämä on liittyä Eurydiken seuraan taivaassa.

Sunnuntain esitys oli FiBO:n ja Vaasa Baroque’in yhteistuotanto. Ritarihuoneella esitetty versio ei ollut täysin lavastettu, mutta se oli puvustettu ja mukana oli vähän rekvisiittaakin.

Vaikka oopperan ensiesitys oli vuonna 1607, niin sen musiikki on itse asiassa aika modernia. Tämä voi kuulostaa vähän hassulta, mutta muutaman kerran minulle tuli mielleyhtymiä rock oopperaan ja metallimusiikkiin. Varsinkin kun Manalan lautturi Kharon oli lavalla, regaalin suriseva ääni (minua asiantuntevampi henkilö auttoi tunnistamaan instrumentin) oli lähes hypnoottinen yhdessä Kharonin roolia laulaneen Sampsa Vanhalan syvän basson kanssa. Aika uskomatonta, miten yli neljäsataa vuotta vanha musiikki voi kuulostaa niin nykyaikaiselta!

Suuren osan oopperasta kerrallaan soi vain muutama instrumentti, mikä vahvisti musiikin vaikutusta. Orfeuksella oli tietenkin eniten laulettavaa ja Leif Aruhn-Solén selviytyi urakasta hyvin. Olin oikein odottanut hetkeä, jolloin Orfeus kohtaa Kharonin ja se olikin oopperan lumoavin hetki. Myös oopperan naislaulajat (Tuuli Lindeberg Eurydikenä ja Toivona, Essi Luttinen Silviana ja Proserpinana, Kajsa Dahlbäck Musiikkina sekä Katariina Heikkilä Nymfinä) olivat todella hyviä.